Friday, September 30, 2011

EPÄUSKO SULKEE TIEN JUMALAN LÄHEISYYTEEN!

”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Heb.11:6).

Kaikki maailman rukoukset eivät hyödyttäisi sinua, jos et rukoile uskossa! Voit paastota ja rukoilla kolme päivää tai viikkoa, mutta ilman uskoa et ole Jumalalle mieliksi. Kaikki viettämäsi tunnit rukouksessa, anomisesi ja ”hänen luokseen tulemisesi” ei hyödytä, jollei sydämesi ole ankkuroituna uskoon!

”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa” (Jaak.1:6-7).

Jos vietät kaksi tuntia päivässä Jumalan kanssa, etkä silti usko hänen vastaavan sinulle, nolaat häntä kaksi tuntia! Se saa sinut tuntemaan itsesi hyväksi tai pyhäksi, mutta todellisuudessa haaskaat aikaasi! Annat Jumalalle kaksi tuntia epäuskoa ja epäilyä.

Tiedän uskovia, jotka sanovat rukoilevansa päivittäin, usein itkien Herran edessä, muttei mitään tapahdu. He jäävät raskassydämisiksi ja masentuneiksi. Heidän elämänsä on aina sekaisin, koska he nolaavat Herran tulemalla hänen läsnäoloonsa epävarmoina siitä, että Hän tekee niin kuin on luvannut!

”Sen tähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva” (Mark 11:24).

”Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte" (Matt. 21:22).

Moni Jumalan ihminen elää hengellisessä köyhyydessä, koska jokin sai heidät epäilemään Jumalan rakkautta. He sanovat: ”Kuinka voisin luottaa Jumalaan, kun en ymmärrä lainkaan, miksi Hän salli tällaista tapahtua minulle?”

Heidän hämmennykseensä ei löydy inhimillistä vastausta. Vain Jumala tietää lopun alusta asti ja vasta taivaassa voimme ymmärrämme, miksi Jumala salli näiden tuulten ja aaltojen riepottelevan meitä.

Jesaja vastasi tähän ja uskon sen olevan kaikki, mitä meidän tarvitsee tietää juuri nyt. Hän sanoi: ” Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt” (Jes. 49:15- 16).

Jumala on antanut meille oman Sanansa: ”Sinä olet minun lapseni. Sinä olet piirrettynä kämmeneeni, joten luota minuun!”