Thursday, September 8, 2011

MITÄ ON NUHTEETON ELÄMÄ?

Apostoli Paavalin mukaan uskovan nuhteeton vaellus on tällaista:

1. Elämässä ei saa olla petosta. ”Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua”(1 Tess.2:3). Nuhteettomalla uskovalla ei ole petosta sydämessään. Paavali sanoi siis: ”En ole petturi, joka saarnaa yhtä ja elää kuitenkin toisin. Käytökseni on kuin avoin kirja.”

2. Nuhteeton ei koske mihinkään saastaiseen. ”Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde … epäpuhtaasta mielestä”(1 Tess.2:3)

Paavali korostaa tässä nuhteettomuutta aistillisuudesta tai himosta. ”Yhtään saastaista sanaa ei tullut ulos suustani. Minun puheeni on ollut puhdasta, puhtaasta sydämestä lähtevää. Häntä ei ajanut lihallinen intohimo, ei himon tai irstauden hengillä ei ollut valtaa hänen mieleensä. Hän oli vapaa mies!

Uskova, joka kertoo likaisia vitsejä, vihjailee kaksimielisesti tai pälyilee ympäriinsä, ei ole vielä puhdistunut! Jumala sanoo: ”Jos aiot vaeltaa nuhteettomana edessäni, sinulla täytyy olla puhtaat korvat, puhdas sydän ja puhdas kieli!”

3. Nuhteettomalla ei ole erheitä. ”Sillä meidän kehotuspuheemme ei … ole kavaluudessa puhuttua”(1 Tess.2:3).

Erehtymätön ja rehti uskova ei yritä olla kavala, kiero eikä manipuloi ketään. Hänellä ei ole salaista toimintasuunnitelmaa, vaan on täysin avoin ja rehellinen. Paavali sanoi: ”Me emme suostutelleet teitä Jumalan valtakuntaan. Minä en käyttänyt ovelia sanoja tai yrittänyt vaikuttaa tunteisiinne. Minä annoin teille pelkän evankeliumin!”

Paavali ei koskaan pelannut sanoilla, ei psykologian keinolla saadakseen ihmiset mieltymään itseensä. Paavali sanoi: ”Me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niin kuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa” (1 Tess.2:7). Kun synti tuli sisään, hän moitti siitä jylinällä taivaasta! Hän ei halunnut kenenkään hyväksyntää, vaan rakasti ihmisiä koko sydämestään. ”Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme, emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta”(1Tess.2:5- 6).

Paavali piti aina mielessään, että Jumala katsoi häntä ja tarkkasi hänen aikomuksiaan. Hän karttoi ”kaikenkaltaista pahaa”(1 Tess.5:22) ja eli kuin Jeesus olisi tullut hakemaan häntä millä hetkellä hyvänsä!