Wednesday, September 28, 2011

KAIKKIEN SYNTIEN ÄITI

Voisin laatia kokonaisen luettelon uskovien tekemistä synneistä. Mikään niistä ei olisi läheskään niin vakava kuin se, jonka haluan nostaa esille. Kaikkien syntien äiti on epäusko. Siitä syntyvät kaikki muut!

En puhu nyt paatuneen syntisen epäuskosta. Tuomitsijoiden, agnostikkojen ja ateistien epäusko ei liikuta Jumalaa vähääkään. Enemmän kuin mikään muu Jumalaa vihoittaa epäusko ja huolestuttava epäily niissä, jotka kutsuvat itseään Hänen nimellään! Hänen lapsensa, jotka sanovat: ”Minä olen Jeesuksesta”, mutta joiden sydämissä on epäilyä, pelkoa ja epäuskoa, murehduttavat häntä enemmän kuin ketkään muut!

Kuinka vakavasti Jumala ottaa tämän epäuskon synnin! Juudas varoitti kirkkoa näillä sanoilla: ”Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet” (Juud.1: 5).

Juudas muistuttaa uskovia Jumalan asenteesta epäuskoa kohtaan! Hän sanoo: ”Minä muistutan teitä siitä, että Jumala vihaa epäuskoa pelastettujensa joukossa. Pelastettuaan kansansa Hän jälkeenpäin tuhosi ne, jotka eivät uskoneet!”

Rakkaani, uskon että Jumala on kutsunut minut muistuttamaan Hänen seurakuntaansa tästä samasta asiasta! ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut” (1 Kor. 10:11). Jumala ei ehkä enää tuhoa kansaansa fyysisesti niin kuin Vanhan Testamentin aikoihin. Sen sijaan Hänen tuomionsa meidän epäuskomme tähden näinä päivinä on hengellistä ja se on yhtä vakavaa.

Epäusko on tänään aivan yhtä tuhoavaa kuin ennenkin. Me emme kenties muutu suolapatsaiksi, mutta meistä tulee jäykkäniskaisia ja katkeria! Maa ei avaudu nielemään meitä, sen sijaan joudumme huolien, stressin ja perheongelmien nielemiksi. Tuli ei tule alas taivaasta ja kuluta meitä, mutta hengellinen elämämme tuhoutuu.

Monet meistä syyllistyvät tähän kakkien syntien äitiin pelkäämättä sitä. Emme ota epäuskoamme vakavasti. Sen sijaan me elämme, niin kuin ei se vaivaisi Jumalaa hiukkaakaan. Kuitenkin se on synti, joka avaa meidän ruumiimme ja henkemme mille hyvänsä synnille.