KUOLLEET LUUT VOIVAT ELÄÄ

Hesekielin 37. luku kertoo Jumalan haluavan, että me voisimme ottaa vastaan hänen uuden liittonsa lupaukset, voisimme oppia nauttimaan liiton siunauksesta.

Olemme kuulleet Hesekielin kertomuksen ”kuivista luista”. On tärkeätä huomata, että ne makasivat elottomina maassa ja kuitenkin kuuluivat uuteen liittoon. Herra oli näet sanonut heille: ”Kuivat luut, kuulkaa Herran sana”(Hes.37:4). He olivat kuulleet Jumalan liiton lupauksen: ”Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi”.

Vaikka siis kuivat luut olivat kuulleet saarnan uuden liiton lupauksesta, he eivät olleet käyneet sisälle sen siunausten osallisuuteen. Tänäänkin monet uskovat tuntevat Jumalan uuden liiton. Kuitenkaan he eivät kunnolla usko siihen, koska se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. He sanovat: ”Tiedän kyllä, että Jumala antoi Henkensä asumaan meissä. Tiedän myös, että Pyhä Henki on ottanut vastatakseen meidän kuuliaisuudestamme Kristukselle. Haluan kovasti tuon siunauksen, mutta kuinka voin saada sen elämääni?”

Meidän itsemme täytyy tehdä jotakin. Hesekiel kirjoittaa, että Jumala käski hänen profetoida: ”Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi"(Hes.37:9). Sitten Hesekiel sanoo: ”Minä ennustin, niin kuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylen määrin suuri joukko”(Hes.37:10).

Yhtäkkiä Hesekielin edessä seisoi suuri sotajoukko, elävä ja hengittävä! Pyhä Henki oli täyttänyt kaikki nuo kuolleet ruumiit elämällä ja nyt he olivat valmiina taisteluun. Yhdessä hetkessä he olivat päässeet sisälle nauttimaan uudesta liitosta ja sen siunauksesta. Jumalan Henki oli ottanut oikeutetun sijan heidän sisimmässään ja hän suoritti kaikki luvatut muutokset heissä.