Tuesday, December 10, 2013

ONKO HERRA MEIDÄN KESKELLÄMME

Keitä Paavali kuvaili 1 Kor.10:8- 10:ssä, kun hän mainitsi tuhansia, jotka kaatuivat samana päivänä”? Ihmiset kuolivat käärmeenpuremista ja toiset ”saivat surmansa tuhoojalta”. He eivät olleet mooabilaisia, kanaanilaisia, filistealaisia eikä mitään muutakaan pakanakansaa Israelin ympärillä. Ei, Paavali puhui tässä Jumalan itse valitsemista uskovista!

Jumalan kansa sai todistaa erämaassa uskomattomia ihmeitä. He saivat syödä yliluonnollisella tavalla tullutta hengellistä ruokaa ja he saivat juoda hengellistä vettä kalliosta, jonka Paavali sanoo olleen itse Kristus. Heitä opetettiin ja heistä pidettiin hyvää huolta. Kuitenkin samat ihmiset joutuivat Jumalan kiivaan vihan kohteiksi, ja käärmeet tappoivat heitä.

Apostoli kertoo meille 1 Kor.10:5:ssä, että nämä israelilaiset murehduttivat Jumalaa niin, että hän antoi heidän ”hukkua” erämaahan. Tässä käytetty heprean sana tarkoittaa ”hän heitti heidät kädestään, sirotellen heidät maahan niin kuin saman määrän pölyä.”

Mitä se merkitsee? Herra sanoi tässä Israelille:” Minä en hyväksy teiltä tällaista. Jos olisitte viattomat, jos ei teitä olisi opetettu niin hyvin tai jos ette olisi saaneet hengellistä ruokaa kädestäni tai nähneet todisteita kunniastani, silloin armahtaisin teitä. Koska olette valinneet kaikesta paljosta siunauksesta huolimatta himot ja epäjumalat, niin minä hajotan teidät ja heitän teidät kokonaan pois kädestäni.”

Miten se olisi mahdollista? Miksi Herra olisi niin julma omalle kansalleen sen jälkeen, kun he olivat saaneet häneltä niin paljon hyvää? Paavali kertoo selvästi 9. jakeessa, että he kiusasivat Kristusta! ”Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niin kuin muutamat heistä kiusasivat.”

Mitä Paavali tarkoittaa, kun hän sanoo, ettei meidän tule ”kiusata Herraa”? Hän viittaa tapahtumaan 2 Moos. 17:ssä, kun israelilaiset olivat juuri kokeneet mannan ihmeen, valkoisia ohuita hiutaleita, jotka sisältävät kaiken ravinnon, mitä he tarvitsivat pitämään heitä hengissä. Näitä ”pieniä, valkoisia pyöreitä” ilmestyi maahan heidän keskelleen joka aamu. Ihmiset eivät ansainneet tätä yliluonnollista ruokaa tai olleet sen arvoisia. Herra ruokki heitä vain armostaan, eikä heidän tarvinnut muuta kuin koota sitä maasta. Sitten heillä ei ollut vettä. He tulivat paikkaan, nimeltä ”Maara, jossa oli vain karvasta vettä. Taas he olivat joutuneet kriisiin, jossa heitä koeteltiin.

Heti paikalla kansa alkoi haukkua johtajaansa, Moosesta syyttäen häntä sydämettömäksi valehtelijaksi, joka oli tuonut heidät erämaahan tuhotakseen heidät. Sitten he sanoivat ”kiusaten Herraa: ’Eikö Herra ole meidän keskellämme?" (2 Moos.17:7).