VAELLA VALKEUDESSA
Meille on kerrottu, että Kristus on maailman valo, “että kaikki uskoisivat hänen kauttansa” (Joh.1:7).
Sitten me luemme: ”Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä
käsittänyt. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä
vastaan”(Joh.1:7, 11).
Epäusko on aina murehduttanut Jeesuksen sydäntä. Kun Herramme tuli maan päälle ihmiseksi, Hän toi maailmaan uskomattoman kirkkaan valon. Se valo oli tarkoitettu aukaisemaan ihmisten silmät. Huolimatta Jeesuksen hämmästyttävästä valon esiin tuomisesta, Raamattu kertoo, että uskomatonta epäuskoa ilmeni juuri tätä valoa vasten.
Ehkä mikään muu Raamatun kappale ei sisällä yhtä paljon todistusta Jeesuksen jumaluudesta kuin Johanneksen evankeliumin 12. luku. Me näemme miehen, joka herää kuolleista pelkällä Jeesuksen käskyllä. Näemme vuosisatoja vanhan profetian näkyvän toteutumisen, jonka jokainen israelilainen tunsi. Me myös kuulemme kirjaimellisesti äänen puhuvan taivaasta.
Senkin jälkeen, kun ihmiset olivat todistaneet näitä ihmeitä, heillä oli otsaa kysyä Jeesukselta: ”Kansa vastasi hänelle: ’Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika pitää ylennettämän?’ "(Joh.12:34). He siis sanoivat: ”Sinä väität, että sinut ristiinnaulitaan. Me taas tiedämme, että oikea Messias elää ikuisesti”.
Sitten ihmiset kysyivät jotakin, joka äimistytti Jeesusta: “Kuka on se Ihmisen Poika?” (Joh.12:34). Kristus ei ollut uskoa heidän sokeuttaan. Tosiasiassa Hän ei ryhtynyt edes vastaamaan heille. Sen sijaan Hän varoitti: “Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa… Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen” (Joh.12:35 - 36).
Valo oli loistanut heidän pimeyteensä, mutta heidän pimentynyt mielensä ei tajunnut sitä (ks. Joh.1:12). Kreikankielen sana tajunnut merkitsee ”tarttua siihen, ottaa siitä kiinni, omistaa elämää ja voimaa tuottava totuus”. Nämä ihmiset olivat saaneet elämää muuttavan totuuden, mutta he eivät ottaneet siitä vaarin tai tarttuneet siihen. He eivät ymmärtäneet Kristuksen totuutta, koska he eivät etsineet sitä.
”Tämän Jeesus puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä” (Joh.12:36). Tässä yhdessä ainoassa jakeessa näemme Jumalan asenteen epäuskoa kohtaan. Tosiaankin, Raamatun kannesta kanteen Jumalalla ei ole koskaan ollut sympatiaa tai sääliä epäuskoa kohtaan. Tässä tapahtumassa näemme juuri sen. Jeesus vain meni pois näiden epäuskoisten keskeltä. Tuloksena oli, että nämä ihmiset lähtivät Jerusalemista pimeydessä, koska he eivät vaeltaneet siinä valossa, joka heille oli annettu.
Epäusko on aina murehduttanut Jeesuksen sydäntä. Kun Herramme tuli maan päälle ihmiseksi, Hän toi maailmaan uskomattoman kirkkaan valon. Se valo oli tarkoitettu aukaisemaan ihmisten silmät. Huolimatta Jeesuksen hämmästyttävästä valon esiin tuomisesta, Raamattu kertoo, että uskomatonta epäuskoa ilmeni juuri tätä valoa vasten.
Ehkä mikään muu Raamatun kappale ei sisällä yhtä paljon todistusta Jeesuksen jumaluudesta kuin Johanneksen evankeliumin 12. luku. Me näemme miehen, joka herää kuolleista pelkällä Jeesuksen käskyllä. Näemme vuosisatoja vanhan profetian näkyvän toteutumisen, jonka jokainen israelilainen tunsi. Me myös kuulemme kirjaimellisesti äänen puhuvan taivaasta.
Senkin jälkeen, kun ihmiset olivat todistaneet näitä ihmeitä, heillä oli otsaa kysyä Jeesukselta: ”Kansa vastasi hänelle: ’Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika pitää ylennettämän?’ "(Joh.12:34). He siis sanoivat: ”Sinä väität, että sinut ristiinnaulitaan. Me taas tiedämme, että oikea Messias elää ikuisesti”.
Sitten ihmiset kysyivät jotakin, joka äimistytti Jeesusta: “Kuka on se Ihmisen Poika?” (Joh.12:34). Kristus ei ollut uskoa heidän sokeuttaan. Tosiasiassa Hän ei ryhtynyt edes vastaamaan heille. Sen sijaan Hän varoitti: “Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa… Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen” (Joh.12:35 - 36).
Valo oli loistanut heidän pimeyteensä, mutta heidän pimentynyt mielensä ei tajunnut sitä (ks. Joh.1:12). Kreikankielen sana tajunnut merkitsee ”tarttua siihen, ottaa siitä kiinni, omistaa elämää ja voimaa tuottava totuus”. Nämä ihmiset olivat saaneet elämää muuttavan totuuden, mutta he eivät ottaneet siitä vaarin tai tarttuneet siihen. He eivät ymmärtäneet Kristuksen totuutta, koska he eivät etsineet sitä.
”Tämän Jeesus puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä” (Joh.12:36). Tässä yhdessä ainoassa jakeessa näemme Jumalan asenteen epäuskoa kohtaan. Tosiaankin, Raamatun kannesta kanteen Jumalalla ei ole koskaan ollut sympatiaa tai sääliä epäuskoa kohtaan. Tässä tapahtumassa näemme juuri sen. Jeesus vain meni pois näiden epäuskoisten keskeltä. Tuloksena oli, että nämä ihmiset lähtivät Jerusalemista pimeydessä, koska he eivät vaeltaneet siinä valossa, joka heille oli annettu.