Friday, November 20, 2015

JUMALAN HYVYYS

”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room.2:4).

Mitä Paavali tarkoittaa sanoessaan, että tämä henkilö halveksii Kristuksen hyvyyttä? Tässä käytetty sana halveksii tarkoittaa, ”hän ei ajattele sen olevan mahdollista”. Toisin sanoen tämä uskova sanoi: ”Sellainen armo ja anteeksiantamus eivät ole mahdollisia. En voi kuvitella sitä.” Se ei siis sopinut hänen teologiaansa. Niinpä, vastaanottamisen sijaan hän kääntää mielensä sitä vastaan.

Miksi ei kiittämätön palvelija Matt.18:23- 35:ssä ottanut vastaan kuninkaan armoa? Siihen on yksi syy: hän ei halunnut ottaa todesta oman syntinsä vakavuutta. Silti kuningas sanoi hänelle: ”Olet vapaa. Sinun päällesi ei laiteta enempää syytä, moitetta, ei vaadita ehdonalaisvalvontaa tai tekoja. Sinun tarvitsee nyt vain keskittyä hyvyyteen ja pitkämielisyyteen, jonka olen näyttänyt sinulle.”

Valitettavasti henkilö, joka ei ota vastaan rakkautta, ei kykene rakastamaan ketään muutakaan. Hän menettää kuninkaan häntä kohtaan osoittaman rakkauden ytimen. Jumalan pitkämielisyys ja ansaitsematon anteeksiantamus ovat näet tarkoitetut yhtä päämäärää varten: johtamaan meitä parannukseen. Paavali kysyy: ”Etkö tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?” (Room.2:4).

Vertauksesta käy ilmi, että isäntä tämän takia antoi palvelijalleen anteeksi. Hän halusi tämän luotetun miehen kääntyvän omista, lihan töistä kuninkaan uskomattoman hyvyyden lepoon. Sellainen lepo vapauttaisi hänet vuorostaan rakastamaan ja antamaan anteeksi toisille. Parannuksen sijaan palvelija valitettavasti meni pois epäillen isäntänsä hyvyyttä. Hän oli päättänyt pitää kiinni sattuman kaupasta. Halveksien kuninkaan armoa hän kohteli toisia tuomiten.

Voitko kuvitella sellaisen henkilön kidutettua mieltä? Mies lähti anteeksiantamuksen pyhästä paikasta, jossa hän oli kokenut isäntänsä hyvyyttä ja armoa. Iloitsemisen sijaan hän halveksi ajatusta sellaisesta äärettömästä vapaudesta. Sanonpa vain, että jokainen uskova, joka luulee Jumalan hyvyyttä mahdottomaksi, avaa sydämensä kaikille Saatanan valheille. Hänen sielunsa ei saa rauhaa. Hänen mielensä on jatkuvassa myllerryksessä. Hän pelkää jatkuvasti tuomiota.

Kuinkahan moni uskova tänä päivänä elää tällaista kidutuselämää. Senkö takia on niin paljon taistelua, niin paljon jakautuneisuutta Kristuksen ruumiissa? Siksikö monet papit ihmettelevät, miksi niin monet kirkkokunnat kieltäytyvät toistensa seurasta?