Friday, November 6, 2015

EPÄUSKO SAA AIKAAN TUHOA

Luulemme tekevämme hallaa vain itsellemme, kun epäonnistumme luottamuksessa Jumalaan jokapäiväisissä tilanteissa. Luulemme, että jäämme paitsi vain Hänen siunauksestaan. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Ensinnäkin me loukkaamme ja vihastutamme siunatun Herramme. Hän varoittaa: ”Jos te ette luota Minuun, sydämenne kovettuu.”

Luemme Hebrealaiskirjeessä: ”Älkää paaduttako sydämiänne, niin kuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa, jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta; sen tähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni; ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni"(Hebr.3:8- 11).

Mistä syystä Jumalan kansa ei pääse Hänen lepoonsa? Olisiko se aviorikos, kateus, juoppous? Ei, vaan pelkästään epäuskon tähden. Tässä on kansa, joka sai kokea neljänkymmenen vuoden ajan ihmeitä, yliluonnollisia ihmeitä, jotka Jumala teki heidän hyväkseen. Mitään kansaa ei maan päällä ole rakastettu eikä hellästi huolehdittu. He saivat ilmestyksen toisensa perään Herran hyvyydestä ja vakavuudesta. He kuulivat säännöllisesti Mooseksen, heidän johtajaprofeettansa saarnaamaa tuoretta sanaa.

He vain eivät koskaan yhdistäneet uskoa siihen sanaan. Siksi kuuleminen ei hyödyttänyt heitä. Kaikkien siunauksien keskellä he eivät edelleenkään luottaneet Jumalan uskollisuuteen. Ajan pitkään epäusko sai sijaa. Siitä kohtaa eteenpäin pimeys peitti heidän erämaavaelluksensa. Epäusko on perimmäinen syy kaiken sydämen kovettumisen takana. Hebrealaiskirje kysyykin:

”Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?” (Hebr.3:17.) Kreikan sana vihastunut ilmaisee tässä suuttumusta, raivoa, vihastumista. Yksinkertaisesti ilmaistuna kansan epäusko sytytti Jumalan vihan heitä kohtaan. Pikemminkin se paatui jatkuvan epäuskon kehän takia: ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi”(Hebr.3:12 - 13).

Epäusko on kaikkien syntien äiti. Se oli ensimmäinen synti, johon langettiin Eedenin paratiisissa ja se on kaiken katkeruuden, kapinan ja kylmyyden juuri. Siksi juuri Hebrealaiskirjeen 3. luku on osoitettu uskoville (”Katsokaa, veljet”). Kirjoittaja lisää nämä hyytävät sanat: ”Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä”(Hebr.3:18).