Tuesday, November 10, 2015

HELLUNTAIN TODISTUS

Useimmat saarnat Helluntaista keskittyvät apostolien tekemiin tunnustekoihin ja ihmeisiin. Tai ne korostavat niitä kolmeatuhatta, jotka pelastuivat yhtenä päivänä. Tai tulenliekkejä kuin kieliä, jotka ilmestyivät heidän päälleen. Me vain emme kuule yhdestä tapahtumasta, josta tuli kaikkein suurin. Se lähetti ihmisjoukot takaisin omiin maihinsa todistamaan siitä, kuinka lähtemättömän vaikutuksen Jeesus teki heihin.

Olet kuullut tunnusmerkeistä ja ihmeistä. Haluan kertoa sinulle kertomuksen ”tunnusmerkistä”. Yön yli ilmestyy talojen eteen ”myytävänä”-kylttejä joka puolella Jerusalemia ja ympäröivällä alueellakin. Raamattu sanoo: ”Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. … Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi”(Ap.t.2:44 -45, 4:34 – 35).

Voitko kuvitella, miltä Jerusalemissa näytti? Yhtäkkiä lukuisia taloja, tavaroita ja maatiloja tuli myyntiin. Taloustavaroita oli myös myynnissä: huonekalua, vaatteita, käsitöitä, kattiloita ja pannuja, taide-esineitä. Kaduilla, toreilla ja kaupungin joka portilla oli varmaan satoja kylttejä, joissa luki ”myytävänä”. Se oli varmaan suurin kirpputorimyynti koko Jerusalemin historiassa.

Missään ei Raamatussa kerrota, olivatko myynnissä olevat talot omistajiensa ensisijaisia asuinpaikkoja. Ei myöskään mainita mitään yhteisasumista. Jos sitä tapahtui, se olisi ollut seurakunnalle kestämätön taakka. Jumalan Sana selvästi käski heitä huolehtimaan perheistään ja lapsistaan. Nämä uskovat eivät voineet täyttää noita käskyjä, jos heillä ei olut omaa kotia. Sitä paitsi, me luemme, että he menivät toinen toisensa kotiin kotijumalanpalvelukseen, ”murtamaan leipää kodeissa”(Ap.t.2:46). Selvästikin nämä ihmiset edelleen omistivat kodin.

He myivät ainoastaan sellaista omaisuutta, joka jäi yli heidän oman tarpeensa, tavaroita, jotka eivät olleet välttämättömiä elämiseen. Muutamissa tapauksissa tavarat oli pantu omistajiensa sydämelle. Niin myytiin tavaroita, muutettiin ne rahaksi ja annettiin seurakunnan leskille, orvoille ja asunnottomille.

Tämä oli Helluntain todistus. Maailma näki, että rohkaistuneet uskovat rakastivat toinen toistaan, myivät tavaroitaan ja antoivat tarvitseville. Juuri tätä Pyhä Henki halusi heiltä. Hän halusi antaa maailmalle elävän todisteen Jumalan rakkaudesta. He julistivat Kristuksen evankeliumia omilla teoillaan.