Thursday, November 12, 2015

EI MITÄÄN PELÄTTÄVÄÄ

Jumala sanoi Israelille: “Te ette uskoneet minua, kun sanoin, ettei teillä ole mitään pelättävää, että minä sodin teidän puolestanne. Te unohditte täysin, että olin kantanut teitä niin kuin lasta ja huolehtinut teistä. Ette koskaan luottaneet minuun, vaikka kuljin edellänne, annoin teille pilven suojaamaan teitä hehkuvalta auringolta, tulen yöllä valaisemaan tietänne ja viemään teidät perille pimeässä yössä. Sen sijaan te ilmaisitte ääneen epäilynne, halvensitte minua ja teitte minusta valehtelijan”(ks.5 Moos.1:27- 35).

Voit olla pelastunut, Hengellä täyttynyt ja vaellat pyhänä Jumalan edessä, ja kuitenkin syyllistyt epäuskoon. Ajattelet ehkä: ”En minä ole epäuskoinen”, mutta huolestutko, kun asiat näyttävät kääntyvän huonoon suuntaan? Pelkäätkö Jumalan hylkäävän sinut? Oletko levoton, peloissasi tulevaisuudesta?

Uskova, jolla on ehdoton usko Jumalan lupauksiin, nauttii täyttä lepoa. Mikä on luonteenomaista tälle levolle? Se, että luottaa täysin Jumalan sanaan ja riippuu Hänen uskollisuudestaan tuolle Sanalle. Lepo on oikeastaan todiste uskosta.

Ihmettelet ehkä: Miten epäusko voi paaduttaa uskovan sydämen? Näemme tästä järkyttävän kuvauksen Markuksen evankeliumin 6. luvussa. Opetuslapset olivat menossa laivalla Beetsaidaan, purjehtien pimeässä. Yhtäkkiä Jeesus ilmestyi näkyviin kävelleen veden pinnalla. Kaikki he kaksitoista luulivat Häntä aaveeksi ja tärisivät pelosta. Kristus vakuutti heille: ”Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö"(Mark.6:50). Sitten Hän astui veneeseen ja tuuli asettui.

Seuraava jae kertoo kaiken opetuslapsien sydämistä sillä hetkellä: ”Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään. Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut” (Mark.6:51- 52). (Kreikankielen sana, joka merkitsee paatumista, merkitsee: ”kivettynyt, sokea, uppiniskainen uskossaan”). Meitä muistutetaan siitä, että nämä miehet olivat juuri kokeneet uskomattoman ihmeen. He olivat nähneet Jeesuksen ruokkivan viisituhatta ihmistä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Hän oli lisäksi käyttänyt heitä kahtatoista sen tekemiseen. Kun Markus kertoo, etteivät opetuslapset ”pitäneet” sitä ihmeenä, hän tarkoittaa: ”He eivät käsittäneet sitä”.

Paatuminen seuraa siitä, kun poistat yliluonnollisesta alkuosan yli-. Näillä miehillä ei ollut kykyä uskoa sitä, minkä olivat juuri nähneet Jeesuksen tekevän. Kahdessakymmenessäneljässä tunnissa he olivat kadottaneet yliluonnollisen osan Jeesuksen ihmeellisestä ruokkimisesta. He pitivät sitä nyt vain luonnollisena tapahtumana. He edelleenkin epäilivät Kristuksen yliluonnollista voimaa.