Tuesday, November 24, 2015

JUMALAN IHMEELLINEN RAKKAUS

Mikä on tuomitsevan kiistan takana? Miksi Jumalan palvelijat, joille itselleen on annettu niin paljon anteeksi, kohtelevat veljiänsä huonosti ja kieltäytyvät toistensa seurasta? Tämä on peräisin kaikkein pahimmasta mahdollisesta synnistä: Jumalan hyvyyden hylkäämisestä.

Tulin tähän tulokseen siksi, että tutkin omaa sydäntäni löytääkseni vastauksen. Muistin oman henkilökohtaisen taisteluni Jumalan armon ja hyvyyden hyväksymisessä. Olin vuosikaudet elänyt ja saarnannut lain kahleen alla. Yritin kovasti elää niiden periaatteiden mukaan, joiden luulin vievän pyhyyteen. Se olikin vain lista kieltoja ja käskyjä.

On totta, että tunsin oloni paljon mukavammaksi jyrisevien profeettojen seurassa, kuin ristin luona, jossa tarpeeni paljastuivat. Saarnasin rauhaa, mutta en koskaan oikein kokenut sitä itse. Miksi? Siksi, että olin epävarma Herra rakkaudesta ja Hänen pitkämielisyydestään huonouttani kohtaan. Näin itseni niin heikkona ja pahana, että olin varmasti arvoton saamaan Jumalan rakkautta. Lyhyesti sanottuna, minä nostin syntini Hänen armonsa yläpuolelle.

Kun en kokenut Jumalan rakastavan minua, tuomitsin kaikki muut. Näin toiset samalla tavalla kuin arvioin itseni: kompromisseihin valmiina. Tämä vaikutti julistukseeni. Minä raivosin pahaa vastaan toisissa, kun tunsin sen nousevan omasta sydämestäni. Niin kuin kiittämätön palvelija minäkään en ollut uskonut Jumalan hyvyyteen itseäni kohtaan (ks. Matt.18:32- 35). Koska en voinut sovittaa Hänen pitkämielisyyttään, minulla ei ollut sitä toisia kohtaan.

Lopulta minulle selvisi varsinainen kysymys. Se ei ollut sen pitempi kuin: ”Miksi monet uskovat ovat niin kovia ja anteeksiantamattomia?”. Nyt kysyin: ”Kuinka pystyn täyttämään Kristuksen rakkaudenkäskyn toisia kohtaan, niin kuin Hän rakasti minua, kun en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että Hän rakastaa minua?” 


Paavali kehottaa: ”Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut”(Ef.4:31 -32).