KRIISI PUNAISELLA MERELLÄ
Vanha Testamentti kertoo monistaa Jumalan kansan koetuksista. Kaikkein suurin niistä oli ehkä Punaisella Merellä. Se oli tosin kokonaan Jumalan järjestämä, hänen omien aivoituksiensa toteuttamiseksi Israelille. Raamattu sanoo, että Jumala kovetti faaraon sydämen. Hän innosti egyptiläiset ajamaan israelilaiset pois ja antoi Egyptin armeijan saavuttaa heidät meren rannalla.
Jumala käski kansaa leiriytymään Migdolin ja Pii-Hahirotin välille, paikkaan, joka oli kahden vuorisolan välissä, kolmantena rajana meri (ks.2 Moos.14). Ainoa pakotie oli takaisin erämaahan, mutta siellä oli vastassa faaraon armeija. Israelilaiset joutuivat tilanteensa tähden kauhun valtaan, mutta heidän Jumalansa oli johdattanut heidät juuri siihen!
Haluan sinun huomaavan tässä jotakin: Jumala olisi voinut järjestää faaraon armeijan vaununpyörät irtoamaan jo erämaassa, jättää heidät kitumaan ja kuolemaan siellä nälkään. Sen sijaan hän odotti niin kauan, että he olivat mereen syntyneiden kahden vesimuurin välissä.
Jumala olisi voinut lähettää yliluonnollisen pilven egyptiläisten leiriin sokaisemaan heidät. Silloin sotilaat olisivat kulkeneet päiväkausia ympyrää sumussa. Sen sijaan hän päätti lähettää pilven israelilaisten taakse suojelemaan heitä.
Tai, Jumala olisi voinut lähettää yhden ainoan enkelin lyömään koko Egyptin armeijan kuoliaaksi silmän räpäyksessä. Hän olisi voinut päättää tuhota heidät ihan missä tahansa vaiheessa. Hän vain ei valinnut niitä vaihtoehtoja. Hän ajoi Israelin tiukkaan, pelottavaan tilanteeseen, kriisiin, jossa ei voinut olla inhimillistä pakotietä.
Uskon, että Herralla oli kaksi päämäärää salliessaan kansalleen tämän mahdottoman tilanteen:
Hän oli päättänyt tuhota Israelin viholliset. Heidän ei enää koskaan tarvitsisi vilkuilla olkapäänsä yli peläten. Jumala sanoi siis: ”Aion sirotella vihollistenne ruumiit pitkin rantaa niin, että voitte nähdä heistä jokaisen kuolleena. Sitten uskotte, että minulla on kaikki valta!”
Jumala halusi antaa kansalleen mahdollisuuden asettaa elämänsä hänen käsiinsä, seisoa paikoillaan ja luottaa, että hän johdattaisi heitä.
Mistä tiedämme, että Jumala järjesti tämän pelottavan tilanteen koetellakseen kansaansa? Hänen oma sanansa sanoo: ”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö”(5 Moos. 8:2).
Jumala käski kansaa leiriytymään Migdolin ja Pii-Hahirotin välille, paikkaan, joka oli kahden vuorisolan välissä, kolmantena rajana meri (ks.2 Moos.14). Ainoa pakotie oli takaisin erämaahan, mutta siellä oli vastassa faaraon armeija. Israelilaiset joutuivat tilanteensa tähden kauhun valtaan, mutta heidän Jumalansa oli johdattanut heidät juuri siihen!
Haluan sinun huomaavan tässä jotakin: Jumala olisi voinut järjestää faaraon armeijan vaununpyörät irtoamaan jo erämaassa, jättää heidät kitumaan ja kuolemaan siellä nälkään. Sen sijaan hän odotti niin kauan, että he olivat mereen syntyneiden kahden vesimuurin välissä.
Jumala olisi voinut lähettää yliluonnollisen pilven egyptiläisten leiriin sokaisemaan heidät. Silloin sotilaat olisivat kulkeneet päiväkausia ympyrää sumussa. Sen sijaan hän päätti lähettää pilven israelilaisten taakse suojelemaan heitä.
Tai, Jumala olisi voinut lähettää yhden ainoan enkelin lyömään koko Egyptin armeijan kuoliaaksi silmän räpäyksessä. Hän olisi voinut päättää tuhota heidät ihan missä tahansa vaiheessa. Hän vain ei valinnut niitä vaihtoehtoja. Hän ajoi Israelin tiukkaan, pelottavaan tilanteeseen, kriisiin, jossa ei voinut olla inhimillistä pakotietä.
Uskon, että Herralla oli kaksi päämäärää salliessaan kansalleen tämän mahdottoman tilanteen:
Hän oli päättänyt tuhota Israelin viholliset. Heidän ei enää koskaan tarvitsisi vilkuilla olkapäänsä yli peläten. Jumala sanoi siis: ”Aion sirotella vihollistenne ruumiit pitkin rantaa niin, että voitte nähdä heistä jokaisen kuolleena. Sitten uskotte, että minulla on kaikki valta!”
Jumala halusi antaa kansalleen mahdollisuuden asettaa elämänsä hänen käsiinsä, seisoa paikoillaan ja luottaa, että hän johdattaisi heitä.
Mistä tiedämme, että Jumala järjesti tämän pelottavan tilanteen koetellakseen kansaansa? Hänen oma sanansa sanoo: ”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö”(5 Moos. 8:2).