KUN JUMALA SANOO: “LUOTA MINUUN”, HÄN TARKOITTAA SITÄ
Mieti hetki, millä lailla Jumala on huolehtinut kansansa tarpeista kautta historian.
Kun Israel oli erämaassa, siellä ei ollut supermarketteja tai sekatavarakauppoja. Näkyvissä ei ollut edes ruohon kortta. Jumala antoi sataa mannaa taivaasta niin, että ihmiset saivat leipää, ja hän pani linnut putoamaan taivaalta niin, että he saivat lihaa. Hän sai kallion vuotamaan vettä. Yliluonnollisesti hän piti myös huolta heidän kengistään ja vaatteistaan, niin etteivät ne kuluneet noiden neljänkymmenen vuoden aikana.
Vanhassa Testamentissa saamme lukea, kuinka korpit kantoivat ruokaa nälkäiselle profeetalle. Tynnyri ruokaa ja öljypullo lisääntyivät yliluonnollisesti. Kokonainen armeija pakeni outoa ääntä ja jätti jälkeensä tarpeeksi ruokaa kokonaiselle kaupungille nälkäisiä israelilaisia.
Uudessa Testamentissa luemme, että vesi muuttui viiniksi. Raha löytyi kalan suusta veron maksuun. Viisituhatta ihmistä ruokittiin viidellä leivällä ja kahdella kalalla.
Kaikki nämä ihmeet kirkuvat meille: ”Jumalan on uskollinen, Häneen kannattaa luottaa.” Luemme 3. Mooseksen kirjan luvussa 25 toisesta yliluonnollisesta ilmiöstä. Silloin maassa saatiin erityisen runsas sato ennen sapattivuotta.
Seuraavaksi Jumala käski kansaa viettämään sapattivuosien sarjaa seitsemän vuoden kierrossa maan tähden: ”Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta”(3 Moos.25:8). Toisin sanoen:
”Sinun tulee viettää tätä sapattivuotta joka seitsemäs vuosi neljän kymmenen yhdeksän vuoden ajan, seitsemän kertaa seitsemän sapattia.”
Raamatun matematiikassa neljänkymmenen yhdeksän vuoden periodi on yhden sukupolven aika. Se tarkoittaa, että sellaisena ajanjaksona kokonainen sukupolvi oppisi luottamaan Herraan. Vähitellen vanhemmat ja isovanhemmat rakentaisivat uskon historian, niin että he voisivat kertoa lapsilleen: ”Kyllä, se on totta! Jumala antoi meille kaiken, mitä tarvitsimme ensimmäisenä kuutena vuotena. Kun seitsemäs vuosi tuli, monet pelkäsivät. Kuitenkin Jumalan huolenpito auttoi meidät läpi kahdeksannen ja vielä yhdeksännenkin vuoden. Joskus se oli pelottavaa, mutta aina ruokaa riitti. Ei kukaan kuollut nälkään eikä kenenkään tarvinnut kerjätä. Kaikkiin tarpeisiin saatiin vastaus. Jumala testasi uskoamme ja hän pysyi uskollisena!
Viesti on tämä: Kun Jumala sanoo: ’Luottakaa minuun’, Hän tarkoittaa sitä!
Kun Israel oli erämaassa, siellä ei ollut supermarketteja tai sekatavarakauppoja. Näkyvissä ei ollut edes ruohon kortta. Jumala antoi sataa mannaa taivaasta niin, että ihmiset saivat leipää, ja hän pani linnut putoamaan taivaalta niin, että he saivat lihaa. Hän sai kallion vuotamaan vettä. Yliluonnollisesti hän piti myös huolta heidän kengistään ja vaatteistaan, niin etteivät ne kuluneet noiden neljänkymmenen vuoden aikana.
Vanhassa Testamentissa saamme lukea, kuinka korpit kantoivat ruokaa nälkäiselle profeetalle. Tynnyri ruokaa ja öljypullo lisääntyivät yliluonnollisesti. Kokonainen armeija pakeni outoa ääntä ja jätti jälkeensä tarpeeksi ruokaa kokonaiselle kaupungille nälkäisiä israelilaisia.
Uudessa Testamentissa luemme, että vesi muuttui viiniksi. Raha löytyi kalan suusta veron maksuun. Viisituhatta ihmistä ruokittiin viidellä leivällä ja kahdella kalalla.
Kaikki nämä ihmeet kirkuvat meille: ”Jumalan on uskollinen, Häneen kannattaa luottaa.” Luemme 3. Mooseksen kirjan luvussa 25 toisesta yliluonnollisesta ilmiöstä. Silloin maassa saatiin erityisen runsas sato ennen sapattivuotta.
Seuraavaksi Jumala käski kansaa viettämään sapattivuosien sarjaa seitsemän vuoden kierrossa maan tähden: ”Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta”(3 Moos.25:8). Toisin sanoen:
”Sinun tulee viettää tätä sapattivuotta joka seitsemäs vuosi neljän kymmenen yhdeksän vuoden ajan, seitsemän kertaa seitsemän sapattia.”
Raamatun matematiikassa neljänkymmenen yhdeksän vuoden periodi on yhden sukupolven aika. Se tarkoittaa, että sellaisena ajanjaksona kokonainen sukupolvi oppisi luottamaan Herraan. Vähitellen vanhemmat ja isovanhemmat rakentaisivat uskon historian, niin että he voisivat kertoa lapsilleen: ”Kyllä, se on totta! Jumala antoi meille kaiken, mitä tarvitsimme ensimmäisenä kuutena vuotena. Kun seitsemäs vuosi tuli, monet pelkäsivät. Kuitenkin Jumalan huolenpito auttoi meidät läpi kahdeksannen ja vielä yhdeksännenkin vuoden. Joskus se oli pelottavaa, mutta aina ruokaa riitti. Ei kukaan kuollut nälkään eikä kenenkään tarvinnut kerjätä. Kaikkiin tarpeisiin saatiin vastaus. Jumala testasi uskoamme ja hän pysyi uskollisena!
Viesti on tämä: Kun Jumala sanoo: ’Luottakaa minuun’, Hän tarkoittaa sitä!