MAHDOTON TEHTÄVÄ
”Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on"(Luuk. 19:10). Kristus sanoi siis: ”Tulin tähän maailmaan siitä syystä, että saavuttaisin ja pelastaisin kadonneita sieluja”. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoastaan Jeesuksen tehtävä, vaan hän teki siitä myös meidän tehtävämme: "Ja hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille’ ”(Mark.16:15).
Jeesus puhui tässä pienelle uskovien ryhmälle. Koolla oli noin 120 henkeä yläsalissa. Minkä mahdottoman tehtävän hän heille antoikaan!
”Menkää vieraisiin maihin, eläkää siellä ihmisten kanssa, opetelkaa heidän kielensä. Pankaa kätenne sairasten päälle, ajakaa ulos riivaajia, julistakaa hyvää sanomaa. Menkää kaikkialle, missä paholaisella on istuimensa ja saarnatkaa ylösnousseen Vapahtajan voimaa ja voittoa.”
Meidän täytyy tajuta, että Jeesus puhui tavallisille, vähäpätöisille, kouluttamattomille miehille ja naisille. Hän asetti seurakuntansa tulevaisuuden heidän harteillensa. Kyllä heitä varmaan ihmetytti.
Voitko kuvitella keskustelua, joka käytiin sen jälkeen, kun heidän Mestarinsa oli otettu taivaaseen? ”Kuulinko oikein? Miten me voisimme alkaa maailmanlaajuisen vallankumouksen? Me olemme rahattomia ja roomalaiset hakkaavat ja tappavat meitä. Jos meitä kohdellaan näin Jerusalemissa, millaisen vastaanoton saammekaan, kun me todistamme ja saarnaamme Roomassa?”
Joku toinen olisi saattanut sanoa: ”Miten Herramme odottaa meidän menevän kaikkeen maailmaan viemään evankeliumia, jos ei meillä ole rahaa mennä edes Jerikoon? Kuinka pystymme oppimaan kieliä, kun emme ole käyneet kouluja? Tämä on ihan mahdotonta.”
Se oli todella mahdoton missio. Meidän tehtävämme tänään on ihan yhtä uuvuttava.
Jos kaikki tätä lukevat antaisivat Pyhän Hengen tehdä tämän sanan eläväksi heille, että he etsisivät häntä sekä tehtävän että johdatuksen suhteen, ei kukaan voisi kuvitella, minkälaisen sadon Pyhä Henki antaisi. On totta, että suurimmat iankaikkisuuteen tähtäävät teot tehdään yhden pyhän saavuttaessa yhden kadotetun sielun, ei joukkokokouksissa.
Jeesus puhui tässä pienelle uskovien ryhmälle. Koolla oli noin 120 henkeä yläsalissa. Minkä mahdottoman tehtävän hän heille antoikaan!
”Menkää vieraisiin maihin, eläkää siellä ihmisten kanssa, opetelkaa heidän kielensä. Pankaa kätenne sairasten päälle, ajakaa ulos riivaajia, julistakaa hyvää sanomaa. Menkää kaikkialle, missä paholaisella on istuimensa ja saarnatkaa ylösnousseen Vapahtajan voimaa ja voittoa.”
Meidän täytyy tajuta, että Jeesus puhui tavallisille, vähäpätöisille, kouluttamattomille miehille ja naisille. Hän asetti seurakuntansa tulevaisuuden heidän harteillensa. Kyllä heitä varmaan ihmetytti.
Voitko kuvitella keskustelua, joka käytiin sen jälkeen, kun heidän Mestarinsa oli otettu taivaaseen? ”Kuulinko oikein? Miten me voisimme alkaa maailmanlaajuisen vallankumouksen? Me olemme rahattomia ja roomalaiset hakkaavat ja tappavat meitä. Jos meitä kohdellaan näin Jerusalemissa, millaisen vastaanoton saammekaan, kun me todistamme ja saarnaamme Roomassa?”
Joku toinen olisi saattanut sanoa: ”Miten Herramme odottaa meidän menevän kaikkeen maailmaan viemään evankeliumia, jos ei meillä ole rahaa mennä edes Jerikoon? Kuinka pystymme oppimaan kieliä, kun emme ole käyneet kouluja? Tämä on ihan mahdotonta.”
Se oli todella mahdoton missio. Meidän tehtävämme tänään on ihan yhtä uuvuttava.
Jos kaikki tätä lukevat antaisivat Pyhän Hengen tehdä tämän sanan eläväksi heille, että he etsisivät häntä sekä tehtävän että johdatuksen suhteen, ei kukaan voisi kuvitella, minkälaisen sadon Pyhä Henki antaisi. On totta, että suurimmat iankaikkisuuteen tähtäävät teot tehdään yhden pyhän saavuttaessa yhden kadotetun sielun, ei joukkokokouksissa.