HENGELLISIÄ VANKILOITA by Gary Wilkerson
Hengellisiä vankiloita ovat ne, joita Saatana käyttää saadakseen meidät häkkiin tai joita pidämme yllä ihan itse. Jumalan Sana osoittaa meille Pietarin elämästä hyvän esimerkin siitä, kuinka me pääsemme vapaaksi näistä vankiloista.
Apostolien tekojen 12. luku kertoo, että Pietari oli kuningas Herodeksen vangitsemana. Tuhansia ihmisiä Jerusalemissa oli pelastunut Jumalan valtavien tekojen kautta, ja Herodes tunsi asemansa uhatuksi. Tietenkin Jumalan kaikki yliluonnolliset liikkeet hänen oman kansansa keskellä raivostuttavat vihollista.
Nyt Herodes kiinnitti huomionsa Pietariin. ”Ja kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leivän (Pääsiäinen) päivät” (Ap.t.12:3). Herodes päätti ryhtyä tärkeään tekoon: Teloittamalla Pääsiäisenä seurakunnan rohkeimman uskovan, pyhimmän jäsenen, hän pelästyttäisi uskovat hiljaisiksi.
Herodes lähetti sotamiehiä ottamaan kiinni Pietarin ja vartioimaan häntä. ”Ja otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankeuteen ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi, aikoen pääsiäisen jälkeen asettaa hänet kansan eteen”(Ap.t.12:4). Tämä ”kansan eteen asettaminen” ilmaisee, miten Herodes aikoi tuomita Pietarin kuolemaan julkisella näytöllä.
Sana ”ottaa kiinni” tässä kappaleessa ei tarkoita vain ”sieppaamista”. Se pikemminkin osoittaa paljon oman valtamme yli menevää voimaa. Pietari ei joutunut ainoastaan hallintovallan vankeuteen, vaan hänet teljettiin vankilaan hengellisellä vallalla, jota käytti vallassa oleva mies, riivaajien päämääriä varten. Tunnetko tämän kaltaisen hengellisen vankilan? Ehkä olet juuri nyt sellaisessa. Ajattelet: ”Herra, olen rukoillut tuhansia kertoja, mutta mikään ei koskaan muutu. Miten ikinä pääsen vapaaksi?”
Seuraavan jakeen sanoma muuttaa kaiken: ”Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä”(Ap.t.12:5). Tuo pieni sanan ”mutta” muuttaa koko kuvan. Se sanoo: ”Vihollinen raivoaa tässä kuin leijona, mutta Juudan Leijona on myös lähtenyt liikkeelle. Hän on ilmaiseva itsensä ja muuttava kaiken.”
Pidän kovasti tämän jakeen ”lakkaamatta rukoilemisesta”. Pieni joukko nöyriä miehiä ja naisia piti rukouskokousta. Niin kuin monet uskovat, he luultavasti eivät voineet kovin paljon vaikuttaa maailmaansa. Silti eivät paksuimmatkaan vankilan muurit voineet kestää heidän rukouksiansa.
”Ja yöllä sitä päivää vasten, jona Herodeksella oli aikomus viedä hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa. Ja katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli”(Ap.t.12:6-7).
Kun Pietari katsoi ympärilleen, hän näki hänen kahleensa pudonneen, mutta vanginvartijat olivat sille sokeita. ”Ja Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn”(Ap.t.12:9).
Kertomuksen ydin on siinä, mitä tapahtui seuraavaksi: ”Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos”(Ap.t. 12:10).
Apostolien tekojen 12. luku kertoo, että Pietari oli kuningas Herodeksen vangitsemana. Tuhansia ihmisiä Jerusalemissa oli pelastunut Jumalan valtavien tekojen kautta, ja Herodes tunsi asemansa uhatuksi. Tietenkin Jumalan kaikki yliluonnolliset liikkeet hänen oman kansansa keskellä raivostuttavat vihollista.
Nyt Herodes kiinnitti huomionsa Pietariin. ”Ja kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leivän (Pääsiäinen) päivät” (Ap.t.12:3). Herodes päätti ryhtyä tärkeään tekoon: Teloittamalla Pääsiäisenä seurakunnan rohkeimman uskovan, pyhimmän jäsenen, hän pelästyttäisi uskovat hiljaisiksi.
Herodes lähetti sotamiehiä ottamaan kiinni Pietarin ja vartioimaan häntä. ”Ja otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankeuteen ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi, aikoen pääsiäisen jälkeen asettaa hänet kansan eteen”(Ap.t.12:4). Tämä ”kansan eteen asettaminen” ilmaisee, miten Herodes aikoi tuomita Pietarin kuolemaan julkisella näytöllä.
Sana ”ottaa kiinni” tässä kappaleessa ei tarkoita vain ”sieppaamista”. Se pikemminkin osoittaa paljon oman valtamme yli menevää voimaa. Pietari ei joutunut ainoastaan hallintovallan vankeuteen, vaan hänet teljettiin vankilaan hengellisellä vallalla, jota käytti vallassa oleva mies, riivaajien päämääriä varten. Tunnetko tämän kaltaisen hengellisen vankilan? Ehkä olet juuri nyt sellaisessa. Ajattelet: ”Herra, olen rukoillut tuhansia kertoja, mutta mikään ei koskaan muutu. Miten ikinä pääsen vapaaksi?”
Seuraavan jakeen sanoma muuttaa kaiken: ”Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä”(Ap.t.12:5). Tuo pieni sanan ”mutta” muuttaa koko kuvan. Se sanoo: ”Vihollinen raivoaa tässä kuin leijona, mutta Juudan Leijona on myös lähtenyt liikkeelle. Hän on ilmaiseva itsensä ja muuttava kaiken.”
Pidän kovasti tämän jakeen ”lakkaamatta rukoilemisesta”. Pieni joukko nöyriä miehiä ja naisia piti rukouskokousta. Niin kuin monet uskovat, he luultavasti eivät voineet kovin paljon vaikuttaa maailmaansa. Silti eivät paksuimmatkaan vankilan muurit voineet kestää heidän rukouksiansa.
”Ja yöllä sitä päivää vasten, jona Herodeksella oli aikomus viedä hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa. Ja katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli”(Ap.t.12:6-7).
Kun Pietari katsoi ympärilleen, hän näki hänen kahleensa pudonneen, mutta vanginvartijat olivat sille sokeita. ”Ja Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn”(Ap.t.12:9).
Kertomuksen ydin on siinä, mitä tapahtui seuraavaksi: ”Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos”(Ap.t. 12:10).