NIIN SUURI PELASTUS by Gary Wilkerson
”Sen tähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille”(Hebr.2:1-3),
Jumalan ihmiselle antama laki ”pysyi lujana”. Silti tämä näyttää paradoksilta. Jos tämä laki oli mahdoton pitää kenenkään ihmisen, kuinka se voisi olla luja? Ensinnäkin, lakia ei ollut koskaan tarkoitettu pelastuksen keinoksi. Se oli tarkoitettu näyttämään meille pelastuksen tarpeemme. Laki teki sen lujaksi. Jonkin ajan kuluttua Raamattu selvästi ilmaisee, kuinka surkeasti ihminen epäonnistui sen täyttämisessä.
Huomaa jotakin seuraavassa kappaleessa. Taas kirjoittaja käyttää sanaa ”suuri” siitä, minkä Jeesus on tehnyt. Kristus on tehnyt Isän kanssa täydellinen liiton, sellaisen, joka toimii vakuutena ”niin suurelle pelastukselle”(Hebr.2:3). Puhu jostain lujasta! Kristuksen pelastuksen lahja vapauttaa meidät synnin ja kuoleman laista ja se on suunniteltu toimimaan elämässämme. Lisäksi armon Uusi Liitto on Jumalan voima, joka toimii elämässämme. Se antaa meille voimaa noudattaa Hänen käskyjään Hänen voimassaan, ei omassamme. ”Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?”(Hebr.2:4).
Miksi kukaan haluaisi hyljätä näin suurta pelastuksen lahjaa? Tässä syy: Me olemme ehdollistettuja vastaamaan lakiin teoilla. Jopa uskon alueella, meillä on alttius langeta takaisin tekoihin. Meidän mielen asenteemme saattaa olla pelastus armosta, mutta syvällä sisimmässämme moni meistä yhä uskoo, että teoilla varmistetaan Jumalan siunaukset.
Meidän mielemme on lapsuudesta asti ehdollistettuna lankeamaan lainpitämiseen, aina silloin kun epäonnistumme. Jokaisessa taloudessa on omat sääntönsä: siivoa huoneesi, auta tyhjentämään ruokapöytä aterian jälkeen. Nämä ovat ehdollistettuja järjestelyjä, jotka perustuvat palkkioihin ja rangaistukseen, ja useimmat vanhemmat käyttävät niitä pysyäkseen järjissään.
Tämä järjestys ehkä sopii perhe-elämään, mutta ei Jumalan valtakuntaan. Silti useimmat meistä kasvatettiin siihen. Vuosia myöhemmin edelleen näemme elämän tämän linssin läpi. Jos me epäonnistumme missä hyvänsä asiassa, luonnollinen reaktiomme on palata tekoihin.
Teot eivät koskaan saavuta sitä, minkä ainoastaan risti voi tarjota meille. Teot eivät voi lisätä yhtään ainoata pyhyydenastetta elämässämme. Teot ovat todella pyhiä, jos ne ovat Jumalan armoa vaikuttamia. Niitä teemme kiitollisuudesta, ilosta ja uskollisuudesta, koska meille on annettu ”niin suuri pelastus”.
Jumalan ihmiselle antama laki ”pysyi lujana”. Silti tämä näyttää paradoksilta. Jos tämä laki oli mahdoton pitää kenenkään ihmisen, kuinka se voisi olla luja? Ensinnäkin, lakia ei ollut koskaan tarkoitettu pelastuksen keinoksi. Se oli tarkoitettu näyttämään meille pelastuksen tarpeemme. Laki teki sen lujaksi. Jonkin ajan kuluttua Raamattu selvästi ilmaisee, kuinka surkeasti ihminen epäonnistui sen täyttämisessä.
Huomaa jotakin seuraavassa kappaleessa. Taas kirjoittaja käyttää sanaa ”suuri” siitä, minkä Jeesus on tehnyt. Kristus on tehnyt Isän kanssa täydellinen liiton, sellaisen, joka toimii vakuutena ”niin suurelle pelastukselle”(Hebr.2:3). Puhu jostain lujasta! Kristuksen pelastuksen lahja vapauttaa meidät synnin ja kuoleman laista ja se on suunniteltu toimimaan elämässämme. Lisäksi armon Uusi Liitto on Jumalan voima, joka toimii elämässämme. Se antaa meille voimaa noudattaa Hänen käskyjään Hänen voimassaan, ei omassamme. ”Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?”(Hebr.2:4).
Miksi kukaan haluaisi hyljätä näin suurta pelastuksen lahjaa? Tässä syy: Me olemme ehdollistettuja vastaamaan lakiin teoilla. Jopa uskon alueella, meillä on alttius langeta takaisin tekoihin. Meidän mielen asenteemme saattaa olla pelastus armosta, mutta syvällä sisimmässämme moni meistä yhä uskoo, että teoilla varmistetaan Jumalan siunaukset.
Meidän mielemme on lapsuudesta asti ehdollistettuna lankeamaan lainpitämiseen, aina silloin kun epäonnistumme. Jokaisessa taloudessa on omat sääntönsä: siivoa huoneesi, auta tyhjentämään ruokapöytä aterian jälkeen. Nämä ovat ehdollistettuja järjestelyjä, jotka perustuvat palkkioihin ja rangaistukseen, ja useimmat vanhemmat käyttävät niitä pysyäkseen järjissään.
Tämä järjestys ehkä sopii perhe-elämään, mutta ei Jumalan valtakuntaan. Silti useimmat meistä kasvatettiin siihen. Vuosia myöhemmin edelleen näemme elämän tämän linssin läpi. Jos me epäonnistumme missä hyvänsä asiassa, luonnollinen reaktiomme on palata tekoihin.
Teot eivät koskaan saavuta sitä, minkä ainoastaan risti voi tarjota meille. Teot eivät voi lisätä yhtään ainoata pyhyydenastetta elämässämme. Teot ovat todella pyhiä, jos ne ovat Jumalan armoa vaikuttamia. Niitä teemme kiitollisuudesta, ilosta ja uskollisuudesta, koska meille on annettu ”niin suuri pelastus”.