OHJEEKSI MEILLE
Koko 5. Mooseksen kirja on pelkästään hänen yksi ainoa puheensa ennen kuolemaansa. Tässä puheessaan hän kävi läpi kaikki ne neljäkymmentä vuotta, jotka Israel oli vaeltanut erämaassa. Mooses piti tämän puheen uudelle sukupolvelle.
Siihen aikaan kansa oleskeli Kaades-Barnean luona. Se oli tärkeä paikka heidän historiassaan. He olivat Kanaanin, luvatun maan porteilla, samassa paikassa, jossa heidän isänsä olivat seisoneet kolmekymmentäkahdeksan vuotta aiemmin. Se oli myös paikka, jossa Jumala oli estänyt tuon vanhemman sukupolven pääsemisen Luvattuun Maahan. Heidät kaikki lähetettiin takaisin erämaahan vaeltelemaan siellä, kunnes, kaikki siitä sukupolvesta, paitsi Joosua ja Kaaleb olivat kuolleet.
Nyt Mooses muistutti uutta sukupolvea heidän isiensä tarinasta. Hän halusi heidän tietävän tarkalleen, miksi edellinen sukupolvi oli kuollut epätoivoiseen kapinaan Jumalan silmissä. Mooses kehotti heitä oppimaan vanhempiensa surullisista virheistä, puhuen niistä monin sanoin:
”Te tunnette isienne historian. He olivat kutsuttu, valittu ja Jumalan voitelema kansa. He silti kadottivat näyn. Herra rakasti heitä niin, että kantoi heitä käsivarsillaan jatkuvasti. Silti he uudelleen ja uudelleen valittivat ja nurisivat Häntä vastaan, pahoittaen Hänen mielensä.
”Lopulta Jumalan kärsivällisyys oli lopussa. Hän näki, että he olivat antautuneet epäuskoon eikä ollut mahdollista muuttaa heidän mieltään. Ei mikään Hänen tekemänsä ihme pystynyt vakuuttamaan heitä Hänen uskollisuudestaan ja hyvyydestään. Heidän sydämensä olivat kuin graniittia. Niin Jumala sanoi heille: ’Ei yksikään teistä ole pääsevä Minun luvattuun maahani. Sen sijaan saatte kääntyä ympäri ja mennä takaisin erämaahan’ ”.
Mitkä voimalliset sanat ne olivatkaan! Mooses ei puhunut vain uudelle Israelin sukupolvelle. Hän osoitti sanansa kaikille uskovien sukupolville, jotka tulisivat heidän jälkeensä, mukaan lukien meidät tänään. Niin kuin koko Vanha Testamentti kertoo, se oli kirjoitettu meitä varten: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”(1 Kor.10:11).
Siihen aikaan kansa oleskeli Kaades-Barnean luona. Se oli tärkeä paikka heidän historiassaan. He olivat Kanaanin, luvatun maan porteilla, samassa paikassa, jossa heidän isänsä olivat seisoneet kolmekymmentäkahdeksan vuotta aiemmin. Se oli myös paikka, jossa Jumala oli estänyt tuon vanhemman sukupolven pääsemisen Luvattuun Maahan. Heidät kaikki lähetettiin takaisin erämaahan vaeltelemaan siellä, kunnes, kaikki siitä sukupolvesta, paitsi Joosua ja Kaaleb olivat kuolleet.
Nyt Mooses muistutti uutta sukupolvea heidän isiensä tarinasta. Hän halusi heidän tietävän tarkalleen, miksi edellinen sukupolvi oli kuollut epätoivoiseen kapinaan Jumalan silmissä. Mooses kehotti heitä oppimaan vanhempiensa surullisista virheistä, puhuen niistä monin sanoin:
”Te tunnette isienne historian. He olivat kutsuttu, valittu ja Jumalan voitelema kansa. He silti kadottivat näyn. Herra rakasti heitä niin, että kantoi heitä käsivarsillaan jatkuvasti. Silti he uudelleen ja uudelleen valittivat ja nurisivat Häntä vastaan, pahoittaen Hänen mielensä.
”Lopulta Jumalan kärsivällisyys oli lopussa. Hän näki, että he olivat antautuneet epäuskoon eikä ollut mahdollista muuttaa heidän mieltään. Ei mikään Hänen tekemänsä ihme pystynyt vakuuttamaan heitä Hänen uskollisuudestaan ja hyvyydestään. Heidän sydämensä olivat kuin graniittia. Niin Jumala sanoi heille: ’Ei yksikään teistä ole pääsevä Minun luvattuun maahani. Sen sijaan saatte kääntyä ympäri ja mennä takaisin erämaahan’ ”.
Mitkä voimalliset sanat ne olivatkaan! Mooses ei puhunut vain uudelle Israelin sukupolvelle. Hän osoitti sanansa kaikille uskovien sukupolville, jotka tulisivat heidän jälkeensä, mukaan lukien meidät tänään. Niin kuin koko Vanha Testamentti kertoo, se oli kirjoitettu meitä varten: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”(1 Kor.10:11).