VOIMAA MATKALLE
Kukaan maailmassa ei voi korvata sinun palvelustehtävääsi. Olet saattanut saada todistuksen seminaarista. Piispa on saattanut vihkiä sinut papiksi. Jokin kirkkokunta on voinut asettaa sinut tehtävääsi. Paavali kuitenkin osoittaa ainoan todellisen tehtävänannon palvelustyöhön: ”Minä kiitän häntä, joka on voimaa antanut … Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa”(1 Tim.1:12).
Mitä Paavali tarkoittaa sanoessaan Jeesuksen antaneen hänelle voimaa ja katsoneen hänet uskolliseksi? Mietitäänpä apostolin kääntymistä. Kolmen päivän kuluttua Kristus asetti Paavalin palvelustyöhön - erityiseen kärsimyspalvelukseen: ”Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden" (Ap.t.9:16). Tähän palveluksen työhön Paavali viittaa sanoessaan: ”Sen tähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut” (2 Kor. 4:1) ja jatkaa: ”me emme lannistu”. Hän puhuu kärsimyksen palvelustehtävästä. Hän tähdentää, että meillä kaikilla on sama tehtävä.
Paavali sanoo Jeesuksen tehneen lupauksen tätä palvelutehtävää silmällä pitäen. Kristus kehotti pysymään uskollisena hänelle. Niin hän auttaisi läpi kaikkien koetusten. Kreikan sana, jota Paavali käyttää “antaa voimaa” merkitsee itse asiassa ” jatkuvaa varustamista voimalla”. Paavali selittää: ” Jeesus lupasi antaa minulle enemmän kuin tarpeeksi voimaa matkalleni. Hän antaa minulle voimaa pysyä uskollisena palvelutehtävässäni. Hänen takiaan en aio menettää toivoani tai luovuttaa. Aion päästä läpi ja todistaa.”
Kaikkien meidän elämässämme tapahtuu muodonmuutos. On totta, että muutumme sen kautta, mikä pitää meitä vallassaan. Meistä tulee niiden asioiden kaltaisia, jotka askarruttavat mieltämme. Se, mikä on sydämissämme, vaikuttaa luonteeseemme.
Kiitän Jumalaa jokaisesta, joka ravitsee mieltään ja sieluaan hengellisillä asioilla. Sellaiset palvelijat ovat kiinnittäneet katseensa siihen, mikä on puhdasta ja pyhää. He pitävät katseensa kohdistettuina Kristukseen, viettävät aikaa ylistäen häntä ja rakentaen itseään uskossa. Pyhä Henki tekee työtään näissä pyhissä muuttaen heitä jatkuvasti Kristuksen kaltaisuuteen. Nämä uskovat ovat valmiina kovaan, räjähtävään kärsimykseen. Penseät, laiskat, rukoilemattomat uskovat varmasti saavat sydänkohtauksen tai uupuvat. He murskaantuvat, koska Pyhä Henki ei tee työtään heissä, muuttaen heitä. Kun kovat ajat koittavat, he eivät selviä.
Tässä vielä viimeinen sana Paavalilta tähän teemaan: ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, … murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken” (2 Kor. 6: 3-5,10). Kuinka me voimme ”tehdä monia rikkaiksi”? Siten, että loistamme Kristuksen toivoa keskellä kärsimyksiemme. Tarjoamme todellista rikkautta, kun saamme toiset kysymään: ” Mikä on hänen salaisuutensa? Mistä hän löytää tuollaisen rauhan?”