VAKUUTTUA SYNNISTÄ JA TULLA SYNNINTUNTOON
Me emme pelastu lain kautta, mutta se vakuuttaa ja tuomitsee meidät syntisiksi. ”Sillä lain kautta tulee synnin tunto”(Room.3:20).
Laki annettiin, ”että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä” (Room.3:19). ”Laista on tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme”(Gal.3:24).
”Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylen määrin synnilliseksi käskysanan kautta”(Room.7:12 -13).
Paavali sanoi siis: ”En pystynyt tunnustamaan syntejäni, ennen kuin tunnustin ne synneiksi. En voinut etsiä Jumalan pyhyyttä, ennen kuin näin, kuinka kaukana oli hänestä. Laki kolahti minuun ja tuhosi välinpitämättömyyteni synnin suhteen. Kun näin Jumalan pyhyyden hänen käskyissään, synti tuli minulle tavattoman raskaaksi.”
Tästä vakuuttuminen ajaa sinut suoraan Kristuksen syliin ja rukoilet: ”Armoa, Herra! En pysty pelastamaan itse itseäni. En pysty täyttämään sinun lakiasi. Olen nähnyt sydämessäni olevan synnin.”
Uskoa on määritelty ”synnintuntoon tulleen, katuvan syntisen pakona Jumalan armoon Kristuksessa Jeesuksessa”. Ainoastaan Jumalan lain tuomitsema syntinen, joka tunnistaa syntinsä, voi ”paeta Kristuksen” turviin.
Helluntaipäivänä Pietari nousi ja julisti kansanjoukolle Jumalan armon evankeliumin. Ensin hän kuitenkin asetti heidät lain paljastavan valon alle. Hän osoitti sormellaan ja sanoi: ”Hänet te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte”(Ap.t. 2:23). Kansa sai piston sydämeensä ja sanoi: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" (Ap.t. 2:37).
Adam sai armon evankeliumin sen jälkeen, kun hänen ”silmänsä aukenivat ” (1 Moos.3:7). Se tapahtui vasta, kun hän oli nähnyt säälittävän tilansa ja syntinsä seuraukset. Silloin Jumala toi hänelle armon ja toivon sanoman!
Laki annettiin, ”että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä” (Room.3:19). ”Laista on tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme”(Gal.3:24).
”Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylen määrin synnilliseksi käskysanan kautta”(Room.7:12 -13).
Paavali sanoi siis: ”En pystynyt tunnustamaan syntejäni, ennen kuin tunnustin ne synneiksi. En voinut etsiä Jumalan pyhyyttä, ennen kuin näin, kuinka kaukana oli hänestä. Laki kolahti minuun ja tuhosi välinpitämättömyyteni synnin suhteen. Kun näin Jumalan pyhyyden hänen käskyissään, synti tuli minulle tavattoman raskaaksi.”
Tästä vakuuttuminen ajaa sinut suoraan Kristuksen syliin ja rukoilet: ”Armoa, Herra! En pysty pelastamaan itse itseäni. En pysty täyttämään sinun lakiasi. Olen nähnyt sydämessäni olevan synnin.”
Uskoa on määritelty ”synnintuntoon tulleen, katuvan syntisen pakona Jumalan armoon Kristuksessa Jeesuksessa”. Ainoastaan Jumalan lain tuomitsema syntinen, joka tunnistaa syntinsä, voi ”paeta Kristuksen” turviin.
Helluntaipäivänä Pietari nousi ja julisti kansanjoukolle Jumalan armon evankeliumin. Ensin hän kuitenkin asetti heidät lain paljastavan valon alle. Hän osoitti sormellaan ja sanoi: ”Hänet te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte”(Ap.t. 2:23). Kansa sai piston sydämeensä ja sanoi: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" (Ap.t. 2:37).
Adam sai armon evankeliumin sen jälkeen, kun hänen ”silmänsä aukenivat ” (1 Moos.3:7). Se tapahtui vasta, kun hän oli nähnyt säälittävän tilansa ja syntinsä seuraukset. Silloin Jumala toi hänelle armon ja toivon sanoman!