ILOHUUTOJA
Kun Jeesus kulki Samarian ja Galilean halki matkallaan Jerusalemiin, hän lähestyi tuntematonta kylää. Kylän ulkopuolella oli leiriytyneenä kymmenen pitaalista kauheassa liassa ja häpeässä.
Ilmeisesti yhdeksän näistä oli juutalaisia ja yksi samarialainen. Juutalaiset eivät niinä päivinä koskeneet samarialaisiin, puhumattakaan elämisestä heidän kanssaan. Yhteinen hätä oli tuonut nämä kymmenen jakamaan kurjuuttaan toistensa kanssa. Kodittomina hylkiöinä heidän oli pakko elää erillään kylän ulkopuolella olevassa leirissä.
Lain mukaan pitaalisten oli määrä pysyä ainakin 60 -70 metrin päässä toisista. Kun ihmiset kulkivat heidän ohitseen, heidän piti huutaa: ”Saastainen, saastainen!” Nämä miehet kerjäsivät ja söivät ruokaa, johon muut eivät olisi edes katsoneet. Ehkä he elivät kaatopaikkajätteillä.
Raamattu esittää pitaalisen häpeässä elävän syntisen esikuvana: raihnaisena ja synnin kauheiden seurausten heikentämänä.
En tiedä, miten nämä onnettomat yleensäkään kuulivat Jeesuksesta. Ehkä joku kuljeskeleva pitaalinen oli mennyt ohitse ja kertonut heille, miten ihmeellisesti Jeesus oli parantanut pitaalisia toisissa kaupungeissa ja kylissä. Joka tapauksessa he jotenkin tiesivät, että Jeesus kulkisi siitä ohitse ja odottivat häntä innokkaasti.
Olen usein miettinyt, alkoivatko he heiluttaa käsivarrentumppejaan, kun näkivät Jeesuksen ja opetuslapsien tulevan. Osoittivatko he puuttuvia raajojaan? Heiluttivatko he rikkinäisiä vaateriepujaan? Me emme tiedä, miten he pystyivät herättämään Jeesuksen huomion. Kun Jeesus tuli äänenkantaman päähän heistä, he huusivat kovaa: ”Jeesus, Mestari, armahda meitä!” Olen varma, että Jeesus ei kavahtanut heitä tai kääntänyt katsettaan heistä hetkeksikään. Hän katsoi suoraan heidän kasvoihinsa ja sanoi suurella myötätunnolla: ”Menkää ja näyttäkää itsenne papeille”(Luuk.17:14).
Uskon, että elämä, terveys ja voima virtasivat heti kaikkiin kymmeneen mieheen. Yksi toisensa jälkeen heistä katsoi käsiään, toistensa kasvoja ja näki kuivan, harmaan ihon alkavan muuttua. Heidän raajoihinsa ja kasvoihinsa kasvoi terveennäköistä lihaa. He olivat parantuneet.
Muistatko hetken, jolloin Jeesus osoitti armonsa sinulle, kuinka puhtaalta ja elävältä sinusta tuntui? Tunsitko uuden elämän itsessäsi? Nämä miehet varmasti tunsivat sen elämän! Voit olla varma, että jonkinlainen innostuksen väre kävi koko tuon ryhmän läpi, ja he alkoivat huutaa ilosta!
Ilmeisesti yhdeksän näistä oli juutalaisia ja yksi samarialainen. Juutalaiset eivät niinä päivinä koskeneet samarialaisiin, puhumattakaan elämisestä heidän kanssaan. Yhteinen hätä oli tuonut nämä kymmenen jakamaan kurjuuttaan toistensa kanssa. Kodittomina hylkiöinä heidän oli pakko elää erillään kylän ulkopuolella olevassa leirissä.
Lain mukaan pitaalisten oli määrä pysyä ainakin 60 -70 metrin päässä toisista. Kun ihmiset kulkivat heidän ohitseen, heidän piti huutaa: ”Saastainen, saastainen!” Nämä miehet kerjäsivät ja söivät ruokaa, johon muut eivät olisi edes katsoneet. Ehkä he elivät kaatopaikkajätteillä.
Raamattu esittää pitaalisen häpeässä elävän syntisen esikuvana: raihnaisena ja synnin kauheiden seurausten heikentämänä.
En tiedä, miten nämä onnettomat yleensäkään kuulivat Jeesuksesta. Ehkä joku kuljeskeleva pitaalinen oli mennyt ohitse ja kertonut heille, miten ihmeellisesti Jeesus oli parantanut pitaalisia toisissa kaupungeissa ja kylissä. Joka tapauksessa he jotenkin tiesivät, että Jeesus kulkisi siitä ohitse ja odottivat häntä innokkaasti.
Olen usein miettinyt, alkoivatko he heiluttaa käsivarrentumppejaan, kun näkivät Jeesuksen ja opetuslapsien tulevan. Osoittivatko he puuttuvia raajojaan? Heiluttivatko he rikkinäisiä vaateriepujaan? Me emme tiedä, miten he pystyivät herättämään Jeesuksen huomion. Kun Jeesus tuli äänenkantaman päähän heistä, he huusivat kovaa: ”Jeesus, Mestari, armahda meitä!” Olen varma, että Jeesus ei kavahtanut heitä tai kääntänyt katsettaan heistä hetkeksikään. Hän katsoi suoraan heidän kasvoihinsa ja sanoi suurella myötätunnolla: ”Menkää ja näyttäkää itsenne papeille”(Luuk.17:14).
Uskon, että elämä, terveys ja voima virtasivat heti kaikkiin kymmeneen mieheen. Yksi toisensa jälkeen heistä katsoi käsiään, toistensa kasvoja ja näki kuivan, harmaan ihon alkavan muuttua. Heidän raajoihinsa ja kasvoihinsa kasvoi terveennäköistä lihaa. He olivat parantuneet.
Muistatko hetken, jolloin Jeesus osoitti armonsa sinulle, kuinka puhtaalta ja elävältä sinusta tuntui? Tunsitko uuden elämän itsessäsi? Nämä miehet varmasti tunsivat sen elämän! Voit olla varma, että jonkinlainen innostuksen väre kävi koko tuon ryhmän läpi, ja he alkoivat huutaa ilosta!