NAUTTIEN RAUHAA JA ILOA HERRASSA
”Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä”(Jer.17:5-8).
Jeremia esittelee tässä kaksi hengellisen elämän muuttamatonta lakia: ensimmäinen johtaa elämään ja toivoon ja toinen kuolemaan ja toivottomuuteen. On olemassa avain sen ymmärtämiseen, miksi jotkut uskovat nauttivat jatkuvaa rauhaa ja iloa Herrassa, kun taas toiset saavat kouriinsa vain epätoivoa ja toivottomuutta.
Mistä tiedät sen, milloin turvaat enemmän ihmisiin kuin Jumalaan? Jos menet hajalle, kun joku toinen pettää sinut tai jos toisten toimet vaikuttavat sinun vaellukseesi Jumalan kanssa, silloin tiedät nojaavasi lihan käsivarteen!
Jos panet luottamuksesi ihmiseen, sinuun sattuu takuuvarmasti, koska jossain vaiheessa joku pettää sinut ja loukkaa sinua hyvin syvästi. ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?”(Jer.17:9).
Paljon tuskastasi ja toivottomuudestasi on tulosta siitä, että joku on pettänyt sinut, joku, johon luotit. Vaimo saattaa väittää: ”Jos vain mieheni muuttuisi, olisin onnellinen! Hän todella on loukannut minua syvästi. Hän lyö minut laimin eikä edes yritä ymmärtää. Hän tappaa minun rakkauteni.”
Ongelmasi ei ole aviomies, vaan ongelmasi on Jumala. Jeremia sanoo, että olet kuin pensas erämaassa. Et näe koska hyvää tulee, vaan asustelet mieluummin erämaan paahtuneissa paikoissa. Tämä merkitsee sitä, että sinut on leikattu irti todellisen onnellisuutesi ja toivosi lähteestä. Olet lyönyt laimin Herran etkä ammenna Hänen elävää vettään. Sinusta on tullut kuin erämaan kuollut, kuiva, hedelmätön pensas.
Älä usko kehenkään tai mihinkään muuhun kuin Jumalaan. Vain Hän voi antaa sinulle onnen ja toivon. Se, millä luulet itse ratkaisevasi ongelmasi, saattaa vain pahentaa oloasi.
Jeremia esittelee tässä kaksi hengellisen elämän muuttamatonta lakia: ensimmäinen johtaa elämään ja toivoon ja toinen kuolemaan ja toivottomuuteen. On olemassa avain sen ymmärtämiseen, miksi jotkut uskovat nauttivat jatkuvaa rauhaa ja iloa Herrassa, kun taas toiset saavat kouriinsa vain epätoivoa ja toivottomuutta.
Mistä tiedät sen, milloin turvaat enemmän ihmisiin kuin Jumalaan? Jos menet hajalle, kun joku toinen pettää sinut tai jos toisten toimet vaikuttavat sinun vaellukseesi Jumalan kanssa, silloin tiedät nojaavasi lihan käsivarteen!
Jos panet luottamuksesi ihmiseen, sinuun sattuu takuuvarmasti, koska jossain vaiheessa joku pettää sinut ja loukkaa sinua hyvin syvästi. ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?”(Jer.17:9).
Paljon tuskastasi ja toivottomuudestasi on tulosta siitä, että joku on pettänyt sinut, joku, johon luotit. Vaimo saattaa väittää: ”Jos vain mieheni muuttuisi, olisin onnellinen! Hän todella on loukannut minua syvästi. Hän lyö minut laimin eikä edes yritä ymmärtää. Hän tappaa minun rakkauteni.”
Ongelmasi ei ole aviomies, vaan ongelmasi on Jumala. Jeremia sanoo, että olet kuin pensas erämaassa. Et näe koska hyvää tulee, vaan asustelet mieluummin erämaan paahtuneissa paikoissa. Tämä merkitsee sitä, että sinut on leikattu irti todellisen onnellisuutesi ja toivosi lähteestä. Olet lyönyt laimin Herran etkä ammenna Hänen elävää vettään. Sinusta on tullut kuin erämaan kuollut, kuiva, hedelmätön pensas.
Älä usko kehenkään tai mihinkään muuhun kuin Jumalaan. Vain Hän voi antaa sinulle onnen ja toivon. Se, millä luulet itse ratkaisevasi ongelmasi, saattaa vain pahentaa oloasi.