TOTTELEMATTOMUUDEN TULOS
Tottelemattomuus Jumalan Sanaa kohtaan tuottaa lopulta moraalin ja kristillisen luonteen kukistumisen.
Kaikki alkaa julkisesta tottelemattomuudesta Jumalan selvää Sanaa vastaan. Lisää siihen tuo puolisydäminen synnintunto, puolisydäminen parannus ja päädyt lopulta samaan kuin Salomo: Täydelliseen luopumukseen! ”Ja kun Salomo vanheni, taivuttivat hänen vaimonsa hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, niin ettei hän antautunut ehyin sydämin Herralle, Jumalallensa....Niin Salomo lähti seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Milkomia, ammonilais-iljetystä… Ja Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä… Niin Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta”(1 Kun.11:4-9). Nämä sanat karmivat selkäpiitäni.
Salomo oli nyt evankeliumin paaduttama. Jumalan Sanalla ei olut enää mitään vaikutusta häneen. Hän oli niin säälittävä! Siellä, minne hän aikoinaan rakensi vieraalle vaimolleen talon, seisoi nyt valtavan kokoinen haaremi. Faaraon tyttärestä oli tullut vain yksi rakastajatar tuhannen joukossa! Salomo itse oli nyt vanha ja raihnas. Jumala taas oli hiljaa ja vihainen hänelle. Hän ei enää rukoillut Jumalaa eikä hänellä ollut enää iloa. Hänen sydämensä oli sairas kun hän kirjoitti surkean sepitelmän turhuudesta ja elämän tarkoituksettomuudesta. Jerusalem oli saastutettu pakanatemppeleillä, jotka oli rakennettu korkeilla veroilla. Kuningas joi rankasti, kyllästyneenä kaikkiin ihaniin taloihinsa ja puutarhoihinsa. Hänen sydämensä oli täynnä epäjumalanpalvelusta. Jumalan kosketuksen päivät olivat vain hämärä muisto. ”katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua”(Saarnaaja 1:14).
Onko tämä sama mies, joka kerran rukoili niin vuolaasti temppelin vihkiäisjuhlassa? ”Jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, …kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin, niin kuule silloin taivaasta. … Anna anteeksi … jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä, … jotta he sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut” (1 Kun.8:38 - 40). Niin, jatka vain epäjumaliisi takertumista! Vanhurskauta tottelemattomuutesi alueet ja esitä tekosyitä pienille synneillesi! Eräänä päivänä siitä syntyy raivoava, hallitsematon moraalittomuuden ja luopumuksen tuli.
Kaikki alkaa julkisesta tottelemattomuudesta Jumalan selvää Sanaa vastaan. Lisää siihen tuo puolisydäminen synnintunto, puolisydäminen parannus ja päädyt lopulta samaan kuin Salomo: Täydelliseen luopumukseen! ”Ja kun Salomo vanheni, taivuttivat hänen vaimonsa hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, niin ettei hän antautunut ehyin sydämin Herralle, Jumalallensa....Niin Salomo lähti seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Milkomia, ammonilais-iljetystä… Ja Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä… Niin Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta”(1 Kun.11:4-9). Nämä sanat karmivat selkäpiitäni.
Salomo oli nyt evankeliumin paaduttama. Jumalan Sanalla ei olut enää mitään vaikutusta häneen. Hän oli niin säälittävä! Siellä, minne hän aikoinaan rakensi vieraalle vaimolleen talon, seisoi nyt valtavan kokoinen haaremi. Faaraon tyttärestä oli tullut vain yksi rakastajatar tuhannen joukossa! Salomo itse oli nyt vanha ja raihnas. Jumala taas oli hiljaa ja vihainen hänelle. Hän ei enää rukoillut Jumalaa eikä hänellä ollut enää iloa. Hänen sydämensä oli sairas kun hän kirjoitti surkean sepitelmän turhuudesta ja elämän tarkoituksettomuudesta. Jerusalem oli saastutettu pakanatemppeleillä, jotka oli rakennettu korkeilla veroilla. Kuningas joi rankasti, kyllästyneenä kaikkiin ihaniin taloihinsa ja puutarhoihinsa. Hänen sydämensä oli täynnä epäjumalanpalvelusta. Jumalan kosketuksen päivät olivat vain hämärä muisto. ”katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua”(Saarnaaja 1:14).
Onko tämä sama mies, joka kerran rukoili niin vuolaasti temppelin vihkiäisjuhlassa? ”Jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, …kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin, niin kuule silloin taivaasta. … Anna anteeksi … jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä, … jotta he sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut” (1 Kun.8:38 - 40). Niin, jatka vain epäjumaliisi takertumista! Vanhurskauta tottelemattomuutesi alueet ja esitä tekosyitä pienille synneillesi! Eräänä päivänä siitä syntyy raivoava, hallitsematon moraalittomuuden ja luopumuksen tuli.