IKIAIKOJEN KALLIO

Danielin kirja antaa meille profeetallisen näyn viimeisten päivien sodan kulusta ja lopusta. Kuningas Nebukadnessar näki unen ja Daniel tulkitsi sen:

”Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea”(Dan.2:31 -33).

Kuningas oli nähnyt unen valtavan kokoisesta, ihmisen muotoisesta, kirkkaasta, loistavasta ja pelottavasta kuvapatsaasta. Sen koko ruumis oli tehty kestävästä metallista. Kuitenkin sen jalat olivat savea. Daniel osoitti, että kuvapatsas edusti maailman valtakuntia. Savi sen jaloissa merkitsi viimeisten maailmanvaltojen heikkoutta. Nämä valtakunnat olisivat vähemmän kirkkaita ja kauheita katsella, kun loppu lähenisi. Sitten Daniel jatkoi:

”Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare - ei ihmiskäden voimasta - ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan”(Dan.2:34 -35).

Kivi, jota Daniel kuvaa tässä, ei voi olla kukaan muu kuin Jeesus Kristus. Hän on Ikiaikojen Kallio ja Hän tulee alas taivaasta murskaamaan kaikki maalliset valtakunnat. Kun maailma näkee se tapahtuvan, ei kukaan enää epäile Herran jumaluutta. Jokainen polvi notkistuu Hänen edessään ja jokaisen kielen on tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra.

Me emme pysty tuhoamaan terroristeja omilla aseillamme, pommeilla tai ohjuksilla. Emme voi poistaa maailmasta niin suurta pahuutta ihmisvoimin. Jumala sanoo, että Hänen Poikansa valtakunta murtautuu lopulta esiin ja kuluttaa kaikki pahat valtakunnat. Niin, sitten oikeus tulee, ylhäältä taivaalliselta Isältä.

Sinä päivänä kaikki maailman terroristit heräävät Kristuksen tuomioistuimen edessä. He ajattelevat: ”Meille oli luvattu paratiisi uhrimme tähden. Meille kerrottiin, että saisimme kauniita naisia ja herkkuruokaa ja juomaa koko iankaikkisuuden ajan.” He yhtäkkiä tajuavat, että se nimi, jota he olivat yrittäneet pyyhkiä pois maan päältä, seisoo nyt heidän tuomarinaan.