HAVAINNOLLINEN SAARNA
Kaiken tarkoituksena, mitä Jeesus teki, oli sanoa: “Tässä Isäni tekee työtä. Tällainen hän on.” Kaikki veden muuttamisesta viiniksi aina kuolleista herättämiseen oli havainnollista saarnaa, jonka tarkoituksena oli ilmentää taivaallista Isää.
”En minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista" (Joh 8:28 -29).
Toisin sanoen: ”Olen puhunut vapaasti kaikkialla maassa. Kun kuljin Jerusalemin, Betlehemin ja Juudean kaduilla, kerroin teille kaiken aikaa, että kaikki, mitä teen, on Isästä. Jospa vain olisitte aukaisseet silmänne ja korvanne ja ottaneet minun sanani vastaan, niin olisin näyttänyt teille Isän.”
Uskonnolliset johtajat väittivät: ”Abraham on meidän isämme”. Kun Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä”(Joh.10:30) he loukkaantuivat sanoen, että hän on paholainen, ja kokosivat kiviä kivittääkseen hänet.
Jeesus vastasi heille: ”Te sanotte, että minä pilkkaan Jumalaa. Kivittäisittekö juuri sen, jonka Isä on itse päättänyt lähettää tähän maailmaan? En minä etsi omaa kunniaani. Minä annan kunnian Isälleni. Minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa, koska hän ja minä olemme yhtä.
Jos ette usko minun sanaani, niin katsokaa tekojani. Uskokaa edes, että nämä teot ovat Ilmaisu Isästä. Minä tulin kertomaan teille ja näyttämään teille, ettei Aabraham ole teidän ainoa isänne. Teillä on taivaallinenkin Isä” (ks. Joh.10:31- 38).
Tämä oli tärkeätä Jeesukselle. Hän tiesi, että hänen aikansa maan päällä oli lyhyt. Jos ihmiset eivät saisi ilmestystä taivaallisesta Isästä, hänen rakkaudestaan ja armostaan, he jäisivät vain kuolleen uskonnon varaan, kuolleitten esi-isiensä varjoon. Heillä ei olisi mitään elävää tarttumapintaa. He eivät tietäisi, minne mennä, heillä ei olisi toivoa, ei näkyä.
”En minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista" (Joh 8:28 -29).
Toisin sanoen: ”Olen puhunut vapaasti kaikkialla maassa. Kun kuljin Jerusalemin, Betlehemin ja Juudean kaduilla, kerroin teille kaiken aikaa, että kaikki, mitä teen, on Isästä. Jospa vain olisitte aukaisseet silmänne ja korvanne ja ottaneet minun sanani vastaan, niin olisin näyttänyt teille Isän.”
Uskonnolliset johtajat väittivät: ”Abraham on meidän isämme”. Kun Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä”(Joh.10:30) he loukkaantuivat sanoen, että hän on paholainen, ja kokosivat kiviä kivittääkseen hänet.
Jeesus vastasi heille: ”Te sanotte, että minä pilkkaan Jumalaa. Kivittäisittekö juuri sen, jonka Isä on itse päättänyt lähettää tähän maailmaan? En minä etsi omaa kunniaani. Minä annan kunnian Isälleni. Minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa, koska hän ja minä olemme yhtä.
Jos ette usko minun sanaani, niin katsokaa tekojani. Uskokaa edes, että nämä teot ovat Ilmaisu Isästä. Minä tulin kertomaan teille ja näyttämään teille, ettei Aabraham ole teidän ainoa isänne. Teillä on taivaallinenkin Isä” (ks. Joh.10:31- 38).
Tämä oli tärkeätä Jeesukselle. Hän tiesi, että hänen aikansa maan päällä oli lyhyt. Jos ihmiset eivät saisi ilmestystä taivaallisesta Isästä, hänen rakkaudestaan ja armostaan, he jäisivät vain kuolleen uskonnon varaan, kuolleitten esi-isiensä varjoon. Heillä ei olisi mitään elävää tarttumapintaa. He eivät tietäisi, minne mennä, heillä ei olisi toivoa, ei näkyä.