TARTU KÄTEENI JA SEURAA MINUA
Kun olin nuorena työntekijänä Pennsylvaniassa, luin useita kirjoja Jumalan miehistä, jotka olivat viettäneet hyvin yksinkertaista elämää. Se kuulosti melkein ratkaisulta haluuni olla Jumalan käytössä. Siihen aikaan tunsin erään julistajan, joka puhui suurella auktoriteetilla. Pidin häntä todellisena sankarinani. Hänen elämäntyylinsä oli pelkistetty. Hän asui pienessä huoneessa ja omisti ainoastaan yhden vaatekerran.
Luulin sen olevan itsensäkieltämistä, spartalaista elämää. Ajattelin: ”Herra, tätä minä haluan. Voisin olla sinun voimatekijäsi, jos vain voisin tyhjentää kaappini ja antaa pois kaikki, mutta jättää jäljelle parit vaihtovaatteet. Voisin myydä autoni ja ostaa halvemman. Voisin ostaa vanhan, vähemmän viehättävän talon. Voisin luopua pihveistä ja syödä hampurilaisia. Voisin antaa erinomaisen esimerkin, kun en osoittaisi mitään haluja aineellisiin asioihin maan päällä.” Sanoin oikeastaan: ”Jos voisin kärsiä tarpeeksi, saada otteen lihastani ja olla askeetti, voisin palvella Herraa todella voimallisesti.”
Pian tämän jälkeen sankarini alkoi saarnata väärää oppia, ja monet tulivat johdetuiksi harhaan. Silloin Herra sanoi minulle: ”Siitä ei voitossa ole lainkaan kyse, David. Voitto ei ole sinun, vaan minun.”
Rakas lukija, tässä kohdin Jeesus tulee elämäämme ja sanoo: ”Tartu käteeni ja seuraa minua, kuolemaani, hautaamiseeni, ylösnousemiseeni. Katso ristiä. Syleile sitä ja kurottaudu minun voittooni. Siellä sinunkin lihasi on ristiinnaulittu.”
Niin, Kristuksessa kuoleminen on uskon teko. Meidän täytyy pitää itsemme kuolleina synnille ja elävinä Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun Paavali sanoo, että hän haluaa tuntea Kristuksen hänen ylösnousemusvoimassaan ja olla hänen seuraajansa kärsimyksissä, hän puhuu Kristuksen ylösnousemisesta ja kärsimyksistä, ei omistaan tai kenenkään muunkaan.
”Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta”(Fil.3:10).
Luulin sen olevan itsensäkieltämistä, spartalaista elämää. Ajattelin: ”Herra, tätä minä haluan. Voisin olla sinun voimatekijäsi, jos vain voisin tyhjentää kaappini ja antaa pois kaikki, mutta jättää jäljelle parit vaihtovaatteet. Voisin myydä autoni ja ostaa halvemman. Voisin ostaa vanhan, vähemmän viehättävän talon. Voisin luopua pihveistä ja syödä hampurilaisia. Voisin antaa erinomaisen esimerkin, kun en osoittaisi mitään haluja aineellisiin asioihin maan päällä.” Sanoin oikeastaan: ”Jos voisin kärsiä tarpeeksi, saada otteen lihastani ja olla askeetti, voisin palvella Herraa todella voimallisesti.”
Pian tämän jälkeen sankarini alkoi saarnata väärää oppia, ja monet tulivat johdetuiksi harhaan. Silloin Herra sanoi minulle: ”Siitä ei voitossa ole lainkaan kyse, David. Voitto ei ole sinun, vaan minun.”
Rakas lukija, tässä kohdin Jeesus tulee elämäämme ja sanoo: ”Tartu käteeni ja seuraa minua, kuolemaani, hautaamiseeni, ylösnousemiseeni. Katso ristiä. Syleile sitä ja kurottaudu minun voittooni. Siellä sinunkin lihasi on ristiinnaulittu.”
Niin, Kristuksessa kuoleminen on uskon teko. Meidän täytyy pitää itsemme kuolleina synnille ja elävinä Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun Paavali sanoo, että hän haluaa tuntea Kristuksen hänen ylösnousemusvoimassaan ja olla hänen seuraajansa kärsimyksissä, hän puhuu Kristuksen ylösnousemisesta ja kärsimyksistä, ei omistaan tai kenenkään muunkaan.
”Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta”(Fil.3:10).