TÄLLAISEN HENGEN VUODATUKSEN HALUAISIN NÄHDÄ
Meidän seurakuntamme viettää paljon aikaa rukouksessa. Olemme vähän aikaa sitten lisänneet ohjelmaamme 24-tuntisen ja 30-päiväisen rukousketjun. Mitä me oikeastaan rukoilemme? Mitä etsimme?
Kun minä kasvoin seurakunnassa, isäni ja isoisäni puhuivat alituiseen tulevasta suuresta herätyksestä. Evankelistat puhuivat siitä leireillä: ”Suuri herätys on tulossa. Jumala on kokoava ihmisjoukot valtakuntaansa.”
Kaiken tämän puheen ytimessä oli kuitenkin ajatus: ”Meidän ei tarvitse mennä kaduille etsimään ihmisiä. Voimme olla juuri tässä ja rukoilla, ja Pyhä Henki vetää ihmiset sisään”.
Herätyksen määritelmä on: ”Sen herääminen tai kuolleista nouseminen, joka on vaarassa muuttua ruumiiksi”. Se merkitsee ”kuolleen seurakunnan herättämistä, elävöittämistä, henkiinherättämistä, niin että jumalattomat tuntevat vetoa mennä sisään porteista.”
Rakas lukija, ei seurakunnan ole määrä tulla herätetyksi kuolleista. Meidän ei pitäisi joutua rukoilemaan suurta herätystä. Sillä aikaa kun olemme rukoilleet herätystä, kauheita asioita on tapahtunut maassamme.
Kaupunkimme ovat syttymässä tuleen. Kansa tyydyttää itseään seksillä, nautinnoilla, urheilun epäjumalan palvelemisella. Joka toinen avioliitto päättyy eroon. Olemme menettäneet kokonaisen sukupolven nuoria kyynisyydelle, kovuudelle ja arvojen luhistumiselle.
Meidän kaupungeistamme nousevat nälkäisten ja surkeitten lasten sopertavat äänet kuin ukkosilma. Homoseksuaalit vaativat avio-oikeuksia. Sadat epätoivoiset isät ja äidit kuljeksivat kaduilla etsien työtä.
Mitä seurakuntien pitäisi tehdä näille asioille? Raamattu sanoo, että tavatessamme inhimillistä hätää meidän tulisi antaa itsemme apuun lähimmäistemme hätään. Jos me tottelemme käskyä olla myötätuntoisia maailmaa kohtaan, niin meistä tulee hyvin kasteltuja puutarhoja. ”Jos taitat leipäsi isoavalle … kun näet alastoman, vaatetat hänet …jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun … Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi...(ks. Jes.58:5- 12) sinä olet oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu”(jae 11).
Jumala tahtoo jokaisen meistä olevan osa hänen myötätuntoista sydäntään maailmaa kohtaan.
Kun minä kasvoin seurakunnassa, isäni ja isoisäni puhuivat alituiseen tulevasta suuresta herätyksestä. Evankelistat puhuivat siitä leireillä: ”Suuri herätys on tulossa. Jumala on kokoava ihmisjoukot valtakuntaansa.”
Kaiken tämän puheen ytimessä oli kuitenkin ajatus: ”Meidän ei tarvitse mennä kaduille etsimään ihmisiä. Voimme olla juuri tässä ja rukoilla, ja Pyhä Henki vetää ihmiset sisään”.
Herätyksen määritelmä on: ”Sen herääminen tai kuolleista nouseminen, joka on vaarassa muuttua ruumiiksi”. Se merkitsee ”kuolleen seurakunnan herättämistä, elävöittämistä, henkiinherättämistä, niin että jumalattomat tuntevat vetoa mennä sisään porteista.”
Rakas lukija, ei seurakunnan ole määrä tulla herätetyksi kuolleista. Meidän ei pitäisi joutua rukoilemaan suurta herätystä. Sillä aikaa kun olemme rukoilleet herätystä, kauheita asioita on tapahtunut maassamme.
Kaupunkimme ovat syttymässä tuleen. Kansa tyydyttää itseään seksillä, nautinnoilla, urheilun epäjumalan palvelemisella. Joka toinen avioliitto päättyy eroon. Olemme menettäneet kokonaisen sukupolven nuoria kyynisyydelle, kovuudelle ja arvojen luhistumiselle.
Meidän kaupungeistamme nousevat nälkäisten ja surkeitten lasten sopertavat äänet kuin ukkosilma. Homoseksuaalit vaativat avio-oikeuksia. Sadat epätoivoiset isät ja äidit kuljeksivat kaduilla etsien työtä.
Mitä seurakuntien pitäisi tehdä näille asioille? Raamattu sanoo, että tavatessamme inhimillistä hätää meidän tulisi antaa itsemme apuun lähimmäistemme hätään. Jos me tottelemme käskyä olla myötätuntoisia maailmaa kohtaan, niin meistä tulee hyvin kasteltuja puutarhoja. ”Jos taitat leipäsi isoavalle … kun näet alastoman, vaatetat hänet …jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun … Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi...(ks. Jes.58:5- 12) sinä olet oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu”(jae 11).
Jumala tahtoo jokaisen meistä olevan osa hänen myötätuntoista sydäntään maailmaa kohtaan.