EPÄILYSTEN KÄSITTELEMINEN
Jos et käsittele epäilyjäsi, sinut annetaan valittajahengen haltuun. Sillä tavalla sitten elät ja kuolet. Epäilyjäsi ei voi panna piiloon maton alle, ne pitää juurittaa pois tykkänään.
Katso Israelia vain kolme päivää Egyptistä lähdön jälkeen. He olivat laulaneet, helisyttäneet tamburiinejansa ja todistaneet mahtavan Jumalan voimasta ja vahvuudesta, kehuen hänen johdattaneen ja suojelleen heitä. Sitten he saapuivat Maaraan, mikä merkitsee ”katkera vesi”. Tämä oli koetuspaikka heille.
Jumala antaa meille kriisin toisensa perään opettaakseen meille jotakin. Jos kieltäydymme oppimasta, tulee aika, jolloin hän jättää meidät oman valituksemme ja katkeruutemme haltuun. ”Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä. Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?" (2 Moos.15:22, 24).
Sunnuntaina israelilaiset pitivät hauskaa, lauloivat, tanssivat ja ylistivät. Sitten tuli keskiviikko ja he olivat vaikeuksissa. Seuraava kriisi sai heidät liitoksistaan.
Kuinka jotkut voivat kadottaa luottamuksensa niin nopeasti? Siksi, ettei heillä ollut koskaan ollutkaan sitä. He eivät olleet koskaan laskeneet perustustaan. Niinpä he eivät kestäneet koetusta. He eivät olleet oppineet yhtään mitään aiemmista vaikeuksistaan. He eivät pystyneet taaskaan käyttämään tilaisuutta Jumalansa suuruuden ilmaisemiseen.
Siitä päivästä lähtien Israel ei enää oppinut mitään Jumalalta. He alkoivat päinvastoin pitää hänen hyvyyttään itsestäänselvyytenä. Heillä ei ollut ruokaa, mutta hän lähetti heille mannaa taivaasta. Hän pudotti taivaasta viiriäisiä suurina puolentoista metrin korkuisina röykkiöinä leirin ulkopuolelle. Ei kuitenkaan kulunut yhtään kiitoksen sanaa! Sen sijaan kansa tuli ahneeksi kahmien kaiken, mitä Jumala antoi heille. Israelin kansasta tuli uppiniskainen!
Voi, miten häpeällistä on kulkea kriisistä toiseen oppimatta niistä mitään. Se kantaa mukanaan kirousta, jonka saat, kun olet ensin antanut peräksi valittamisen hengelle.
Katso Israelia vain kolme päivää Egyptistä lähdön jälkeen. He olivat laulaneet, helisyttäneet tamburiinejansa ja todistaneet mahtavan Jumalan voimasta ja vahvuudesta, kehuen hänen johdattaneen ja suojelleen heitä. Sitten he saapuivat Maaraan, mikä merkitsee ”katkera vesi”. Tämä oli koetuspaikka heille.
Jumala antaa meille kriisin toisensa perään opettaakseen meille jotakin. Jos kieltäydymme oppimasta, tulee aika, jolloin hän jättää meidät oman valituksemme ja katkeruutemme haltuun. ”Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä. Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?" (2 Moos.15:22, 24).
Sunnuntaina israelilaiset pitivät hauskaa, lauloivat, tanssivat ja ylistivät. Sitten tuli keskiviikko ja he olivat vaikeuksissa. Seuraava kriisi sai heidät liitoksistaan.
Kuinka jotkut voivat kadottaa luottamuksensa niin nopeasti? Siksi, ettei heillä ollut koskaan ollutkaan sitä. He eivät olleet koskaan laskeneet perustustaan. Niinpä he eivät kestäneet koetusta. He eivät olleet oppineet yhtään mitään aiemmista vaikeuksistaan. He eivät pystyneet taaskaan käyttämään tilaisuutta Jumalansa suuruuden ilmaisemiseen.
Siitä päivästä lähtien Israel ei enää oppinut mitään Jumalalta. He alkoivat päinvastoin pitää hänen hyvyyttään itsestäänselvyytenä. Heillä ei ollut ruokaa, mutta hän lähetti heille mannaa taivaasta. Hän pudotti taivaasta viiriäisiä suurina puolentoista metrin korkuisina röykkiöinä leirin ulkopuolelle. Ei kuitenkaan kulunut yhtään kiitoksen sanaa! Sen sijaan kansa tuli ahneeksi kahmien kaiken, mitä Jumala antoi heille. Israelin kansasta tuli uppiniskainen!
Voi, miten häpeällistä on kulkea kriisistä toiseen oppimatta niistä mitään. Se kantaa mukanaan kirousta, jonka saat, kun olet ensin antanut peräksi valittamisen hengelle.