JUMALAN ARMON AIKAANSAANNOS by Gary Wilkerson
Mieti, mitä Jumala sanoo meille rukoilemisesta. Ensin meille sanotaan: “Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on”(Jes.55:6). Sitten Raamattu sanoo: ”Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa”(Room.3:11). Raamattu kertoo meille, ettemme me etsi Herraa, niin kuin meidän tulisi.
Uudestaan ja uudestaan meille näytetään Jumalan täydellisyyden vaatimus ja kyvyttömyytemme saavuttaa sitä. Miksi? Se on siksi, että voisimme välttää fariseuksien kohtalon. He nousivat ylös aikaisin aamulla ja rukoilivat pitkiä rukouksia. He muodostivat sääntöjä pyhän käyttäytymisen muotoihin. Jeesus kuitenkin osoittaa, että he näyttivät puhtailta ulkoapäin, mutta heidän sydämensä oli pimeä ja mätä. "Kyllä te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta”(Luuk.11:39).
Jumala tahtoo tehdä meissä syvempää työtä, syvempää kuin itse pystyisimme. Paavali kiteyttää sen lyhyessä Raamatunkohdassa: ”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät?… lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? (Gal.3:1-3).
Jos meidän kuuliaisuuden tekomme eivät ole Jumalan armon aikaansaannoksia, me tunnemme sen. Päällisin puolin me saatamme kokea ylpeyttä siitä, mitä olemme tehneet, mutta kun sitten epäonnistumme, lannistumme aina periksi antamiseen saakka. Silloin ajattelemme: ”Tämä taakka on liian painava. En halua kantaa sitä enää pitempään.”
Juuri niin! Sitä juuri tarkoitan: Se on liian raskas taakka. Siksi Jeesus sanookin meille: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä"(Matt.11:28- 30).
Uudestaan ja uudestaan meille näytetään Jumalan täydellisyyden vaatimus ja kyvyttömyytemme saavuttaa sitä. Miksi? Se on siksi, että voisimme välttää fariseuksien kohtalon. He nousivat ylös aikaisin aamulla ja rukoilivat pitkiä rukouksia. He muodostivat sääntöjä pyhän käyttäytymisen muotoihin. Jeesus kuitenkin osoittaa, että he näyttivät puhtailta ulkoapäin, mutta heidän sydämensä oli pimeä ja mätä. "Kyllä te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta”(Luuk.11:39).
Jumala tahtoo tehdä meissä syvempää työtä, syvempää kuin itse pystyisimme. Paavali kiteyttää sen lyhyessä Raamatunkohdassa: ”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät?… lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? (Gal.3:1-3).
Jos meidän kuuliaisuuden tekomme eivät ole Jumalan armon aikaansaannoksia, me tunnemme sen. Päällisin puolin me saatamme kokea ylpeyttä siitä, mitä olemme tehneet, mutta kun sitten epäonnistumme, lannistumme aina periksi antamiseen saakka. Silloin ajattelemme: ”Tämä taakka on liian painava. En halua kantaa sitä enää pitempään.”
Juuri niin! Sitä juuri tarkoitan: Se on liian raskas taakka. Siksi Jeesus sanookin meille: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä"(Matt.11:28- 30).