KAIKKI, MITÄ TARVITSET
”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut”(Joh.14:26).
Olen kokenut erityisen kovan lannistushyökkäyksen eräässä kohdin elämääni. Se tapahtui, kun olin yhtä lähellä Jeesusta kuin muulloinkin. Eräänä aamuna, kun valmistin saarnaani, päälleni tuli yhtäkkiä kova epätoivo. Se tuli yllättäen, ei mistään, painaen minut maahan. Vaikka kuinka yritin ravistaa sitä yltäni, ei mikään auttanut.
Kun siinä istuin työpöytäni ääressä avoin Raamattu edessäni, yritin jatkaa saarnaani, mutten päässyt siinä eteenpäin. Yhtäkkiä minuun iski epäilys, pystyisinkö saamaan aikaan rehellistä saarnaa Herrasta. Mieleni täytyi hirveistä ajatuksista, jotka sanoivat: ”Et ymmärrä Paavalin kirjoituksia. Et ole käsittänyt mitään ”vanhan ihmisen” ja uuden ihmisen” asioista. Et ymmärrä edes ”synnille kuolemista”, kun synti on vielä elossa. Kuinka luulet voivasi saarnata Jumalan Sanaa?”
Istuin siinä kolme tuntia, päättäen kaivaa saarnan vaikka mistä, mutta en saanut mitään aikaan. Puolessa välissä aamupäivää kaikki Raamattuni sivujen sanat näyttivät kasautuvan. Mieleni oli kovin sekava ja henkeni tylsä, kykenemätön kuulemaan mitään Jumalalta.
Vaivuin yhä syvempään epätoivoon, olin varma siitä, ettei minulla olisi mitään annettavaa seurakuntamme ihmisille. Niin suljin Raamattuni ja menin pois työhuoneestani.¨
Kun kävelin ympäriinsä talossamme, lannistukseni vain kasvoi. Yritin järkeillä, mistä se oli yleensäkin tullut päälleni, mutta ei käsitystä. Lopulta menin rukouskammiooni ja istuin lattialle. En kyennyt muodostamaan yhtään ajatusta Herralle. Sen sijaan huusin hänelle hengessäni: ”Herra, en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen niin masentunut, että en pysty edes kurottamaan sinun puoleesi, vaikka en ole koskaan ennen rakastanut sinua yhtä paljon kuin nyt. Auta minua!”
Kun paholainen tulee luoksesi lannistuksen hengen kautta, hän pommittaa sinua yhdellä valheella toisensa perään. Kun hän on saanut hommansa päätökseen, huudat: ”Oi, Herra en ikinä pysty tähän!”
Juuri näin paholainen teki minulle. Ollessani rukouksessa, jouduin hänen pommittamakseen helvetinmoisilla valheilla noin puolen tunnin ajaksi. Sitten Jumalan hiljainen, pieni ääni murtautui henkeeni näillä rakastavilla ja myötätuntoisilla sanoilla: ”David, olet minulle hyvin rakas. Älä huolehdi, käteni on päälläsi. Olet kovan hyökkäyksen kohteena, mutta älä pelkää. Et tarvitse omaa voimaasi tähän taisteluun, minulla on kaikki, mitä tarvitset.”
Olen kokenut erityisen kovan lannistushyökkäyksen eräässä kohdin elämääni. Se tapahtui, kun olin yhtä lähellä Jeesusta kuin muulloinkin. Eräänä aamuna, kun valmistin saarnaani, päälleni tuli yhtäkkiä kova epätoivo. Se tuli yllättäen, ei mistään, painaen minut maahan. Vaikka kuinka yritin ravistaa sitä yltäni, ei mikään auttanut.
Kun siinä istuin työpöytäni ääressä avoin Raamattu edessäni, yritin jatkaa saarnaani, mutten päässyt siinä eteenpäin. Yhtäkkiä minuun iski epäilys, pystyisinkö saamaan aikaan rehellistä saarnaa Herrasta. Mieleni täytyi hirveistä ajatuksista, jotka sanoivat: ”Et ymmärrä Paavalin kirjoituksia. Et ole käsittänyt mitään ”vanhan ihmisen” ja uuden ihmisen” asioista. Et ymmärrä edes ”synnille kuolemista”, kun synti on vielä elossa. Kuinka luulet voivasi saarnata Jumalan Sanaa?”
Istuin siinä kolme tuntia, päättäen kaivaa saarnan vaikka mistä, mutta en saanut mitään aikaan. Puolessa välissä aamupäivää kaikki Raamattuni sivujen sanat näyttivät kasautuvan. Mieleni oli kovin sekava ja henkeni tylsä, kykenemätön kuulemaan mitään Jumalalta.
Vaivuin yhä syvempään epätoivoon, olin varma siitä, ettei minulla olisi mitään annettavaa seurakuntamme ihmisille. Niin suljin Raamattuni ja menin pois työhuoneestani.¨
Kun kävelin ympäriinsä talossamme, lannistukseni vain kasvoi. Yritin järkeillä, mistä se oli yleensäkin tullut päälleni, mutta ei käsitystä. Lopulta menin rukouskammiooni ja istuin lattialle. En kyennyt muodostamaan yhtään ajatusta Herralle. Sen sijaan huusin hänelle hengessäni: ”Herra, en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen niin masentunut, että en pysty edes kurottamaan sinun puoleesi, vaikka en ole koskaan ennen rakastanut sinua yhtä paljon kuin nyt. Auta minua!”
Kun paholainen tulee luoksesi lannistuksen hengen kautta, hän pommittaa sinua yhdellä valheella toisensa perään. Kun hän on saanut hommansa päätökseen, huudat: ”Oi, Herra en ikinä pysty tähän!”
Juuri näin paholainen teki minulle. Ollessani rukouksessa, jouduin hänen pommittamakseen helvetinmoisilla valheilla noin puolen tunnin ajaksi. Sitten Jumalan hiljainen, pieni ääni murtautui henkeeni näillä rakastavilla ja myötätuntoisilla sanoilla: ”David, olet minulle hyvin rakas. Älä huolehdi, käteni on päälläsi. Olet kovan hyökkäyksen kohteena, mutta älä pelkää. Et tarvitse omaa voimaasi tähän taisteluun, minulla on kaikki, mitä tarvitset.”