SALAISESSA SYNNISSÄ ELÄMISEN VAARA
Kolme Iisebelin opin erottavaa merkkiä löytyy Vanhan Testamentin Iisebelissä, väärien oppien äidissä ja ruumiillistumassa. Jeesus samaisti hänen nimensä väärään oppiin, mihin hyvänsä, joka opettaa jonkin pahan olevan hyvää tai että Jumalaa halveksiva voi olla puhdas.
Iisebelin nimi merkitsee heprean kielellä ”seksuaalisesti puhdas, neitseellinen, epäjumalan palveluksesta vapaa”. Ajattele, koko Raamatun jumalattomin, epäjumalan palvontaan antautunein, juonitteleva, vihamielinen on nimeltään hyveellinen, synnitön. Jokin paha on nimetty hyväksi ja ironista kyllä ”seksuaalisesti puhtaaksi”?
Kuinka hänestä olisi tullut seksuaalisesti puhdas? ”Mutta Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Ei ollut siinä kylliksi, että hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä, vaan hän otti myös vaimokseen Iisebelin … ja rupesi palvelemaan Baalia ja kumartamaan sitä”(1 Kun.16:30 - 31). Nimi Ahab merkitsee ”isänsä luonteella leimattu”. Iisebel edustaa väärää oppia ja Ahab on sen uhri. Raamattu kertoo, ettei riittänyt Ahabin sydämen taipuminen syntiin, epäjumalanpalvelukseen ja kompromisseihin. Hän tuo elämäänsä vielä saatanallisen tehon, joka vahvistaa hänen syntiään. ”Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli häntä”(1 Kun.21:25).
Sanoman ydin on siinä, että salaisiin synteihin ja himoihin pitäytyvät uskovat ovat alttiita syleilemään ja liittoutumaan vääriin oppeihin, jotka vain lisäävät ja vahvistavat heidän syntejään. Iisebel oli viimeisin asia, mitä Ahab olisi tarvinnut. Hän se toi Ahabissa esiin kaikkein pahimmat puolet, moninkertaisti ne ja tuhosi hänet. Niin käy väärän opin kanssa. Jos sinussa on syntiä, himoa tai maailmallisuutta, huonoin asia, mitä voit ottaa vastaan, on väärä oppi, joka tuo esiin kaikkein huonoimmat puolesi.
Kun Daavid teki syntiä Batseban kanssa, hän ei tarvinnut väärää profeettaa tuomaan lohduttavaa sanomaa siitä, kuinka Jumala rakasti häntä. Hän tarvitsi kompromisseja tekemättömän Naatanin profeetaksi osoittamaan sormellaan ja huutamaan: ”Sinä olet se mies”.
Ne, jotka saarnaavat Kristuksen oppia, näyttävät ihmisille pahan ja hyvän välisen eron. Heidän huulillaan ei ole näiden kahden sekoitusta. ”Ja opettakoot he minun kansalleni erotuksen pyhän ja epäpyhän välillä sekä tehkööt heille tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta” (Hes.44:23).
Meillä on nyt kokonainen sukupolvi lapsia, jotka eivät osaa tunnistaa pahaa, kun sen näkevät. Väärät profeetat ovat pettäneet heidät. He nimittävät hyväksi sitä, kun violettihiuksiset rokkaajat, puettuina sadomasokisteiksi, kulkevat rinta rottingilla ja keikuttelevat lantiotaan seksikkäästi jopa saarnatuolista. Heille on kerrottu, että seksi avioliiton ulkopuolella on hyvää, niin kauan kuin rakastat ja todella kunnioitat tuota henkilöä. Vääristä profeetoista on tullut synnin puolustajia.
Iisebelin nimi merkitsee heprean kielellä ”seksuaalisesti puhdas, neitseellinen, epäjumalan palveluksesta vapaa”. Ajattele, koko Raamatun jumalattomin, epäjumalan palvontaan antautunein, juonitteleva, vihamielinen on nimeltään hyveellinen, synnitön. Jokin paha on nimetty hyväksi ja ironista kyllä ”seksuaalisesti puhtaaksi”?
Kuinka hänestä olisi tullut seksuaalisesti puhdas? ”Mutta Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Ei ollut siinä kylliksi, että hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä, vaan hän otti myös vaimokseen Iisebelin … ja rupesi palvelemaan Baalia ja kumartamaan sitä”(1 Kun.16:30 - 31). Nimi Ahab merkitsee ”isänsä luonteella leimattu”. Iisebel edustaa väärää oppia ja Ahab on sen uhri. Raamattu kertoo, ettei riittänyt Ahabin sydämen taipuminen syntiin, epäjumalanpalvelukseen ja kompromisseihin. Hän tuo elämäänsä vielä saatanallisen tehon, joka vahvistaa hänen syntiään. ”Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli häntä”(1 Kun.21:25).
Sanoman ydin on siinä, että salaisiin synteihin ja himoihin pitäytyvät uskovat ovat alttiita syleilemään ja liittoutumaan vääriin oppeihin, jotka vain lisäävät ja vahvistavat heidän syntejään. Iisebel oli viimeisin asia, mitä Ahab olisi tarvinnut. Hän se toi Ahabissa esiin kaikkein pahimmat puolet, moninkertaisti ne ja tuhosi hänet. Niin käy väärän opin kanssa. Jos sinussa on syntiä, himoa tai maailmallisuutta, huonoin asia, mitä voit ottaa vastaan, on väärä oppi, joka tuo esiin kaikkein huonoimmat puolesi.
Kun Daavid teki syntiä Batseban kanssa, hän ei tarvinnut väärää profeettaa tuomaan lohduttavaa sanomaa siitä, kuinka Jumala rakasti häntä. Hän tarvitsi kompromisseja tekemättömän Naatanin profeetaksi osoittamaan sormellaan ja huutamaan: ”Sinä olet se mies”.
Ne, jotka saarnaavat Kristuksen oppia, näyttävät ihmisille pahan ja hyvän välisen eron. Heidän huulillaan ei ole näiden kahden sekoitusta. ”Ja opettakoot he minun kansalleni erotuksen pyhän ja epäpyhän välillä sekä tehkööt heille tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta” (Hes.44:23).
Meillä on nyt kokonainen sukupolvi lapsia, jotka eivät osaa tunnistaa pahaa, kun sen näkevät. Väärät profeetat ovat pettäneet heidät. He nimittävät hyväksi sitä, kun violettihiuksiset rokkaajat, puettuina sadomasokisteiksi, kulkevat rinta rottingilla ja keikuttelevat lantiotaan seksikkäästi jopa saarnatuolista. Heille on kerrottu, että seksi avioliiton ulkopuolella on hyvää, niin kauan kuin rakastat ja todella kunnioitat tuota henkilöä. Vääristä profeetoista on tullut synnin puolustajia.