JUMALA EI OLLUT VIHAINEN JOONALLE
”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?”(Ps.130:3).
Monet uskovat taistelevat Daavidin lailla. Kun heidän sydämiinsä on istutettu Jumalan pyhä ja vanhurskas pelko, Hänen hirmuinen suuruutensa on aina heidän silmiensä edessä. Daavidin tavalla hekin rukoilevat: ”Herra, kuka voi seistä sinun edessäsi? Kuka kestää sinun pyhyyttäsi?”
Joonakin kysyi samaa. Hän oli meren pohjassa, kykenemättömänä pakenemaan ongelmaansa, kun hän rukoili: ”Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni. Minä vajosin alas”(Joona 2:3 ja 6).
Kuka syöksi Joonan alas pimeyden syvyyteen? Se oli Jumala! Taivaallinen Isä vei profeetan alas pohjalle ja valmisti suuren kalan nielaisemaan hänet.
Jumala ei ollut vihainen Joonalle. Miksi hän sitten antoi tämän kohdata Joonaa? Siksi, että hän halusi estää palvelijaansa pakenemasta Hänen tahtoaan. Hän halusi Joonan seuraavan hänen suunnitelmaansa, niin että hän saisi siunauksen. Lyhyesti sanottuna, Jumala vei Joonan syvyyteen saattaakseen hänet ennalleen.
Joonan 2:2 sanoo tarkalleen, mitä Jumala tarkoitti: "Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni”. Herra odotti Joonan kääntyvän Hänen puoleensa, rukoilevan yksin Häntä. ”Minä ajattelin: Olen karkotettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi”(jae 4). “Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa”(jae 7).
Tänä päivänä Herra tekee saman tempun meidän kanssamme: Hän antaa meidän vajota syvälle epätoivoon syntiemme tähden, kunnes meillä ei ole muuta keinoa kuin kääntyä hänen puoleensa. Lopulta, aivan helvetin kuilussa me huudamme: ”Oi, Herra, kuule minua. Minulla ei ole enää toivoa! Sinun täytyy pelastaa minut”.
Ehkä olet joutunut kalliopohjalle syntisi takia. Et vain näytä saavan voittoa siitä helmasynnistäsi, ja Herra on antanut sinun vajota syvyyksiin. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Hän toivoo, Joonan lailla, että ”saat katsella Häntä”.
Lepää varmana. Kun Joona rukoili Herraa, Jumala vapautti hänet nopeasti: ”Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle”(jae 10). Jumala sanoi kalalle: ”Riittää! Sylje hänet nyt ulos! Palvelijani on rukoillut minua ja minä vastaan hänelle”.
Monet uskovat taistelevat Daavidin lailla. Kun heidän sydämiinsä on istutettu Jumalan pyhä ja vanhurskas pelko, Hänen hirmuinen suuruutensa on aina heidän silmiensä edessä. Daavidin tavalla hekin rukoilevat: ”Herra, kuka voi seistä sinun edessäsi? Kuka kestää sinun pyhyyttäsi?”
Joonakin kysyi samaa. Hän oli meren pohjassa, kykenemättömänä pakenemaan ongelmaansa, kun hän rukoili: ”Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni. Minä vajosin alas”(Joona 2:3 ja 6).
Kuka syöksi Joonan alas pimeyden syvyyteen? Se oli Jumala! Taivaallinen Isä vei profeetan alas pohjalle ja valmisti suuren kalan nielaisemaan hänet.
Jumala ei ollut vihainen Joonalle. Miksi hän sitten antoi tämän kohdata Joonaa? Siksi, että hän halusi estää palvelijaansa pakenemasta Hänen tahtoaan. Hän halusi Joonan seuraavan hänen suunnitelmaansa, niin että hän saisi siunauksen. Lyhyesti sanottuna, Jumala vei Joonan syvyyteen saattaakseen hänet ennalleen.
Joonan 2:2 sanoo tarkalleen, mitä Jumala tarkoitti: "Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni”. Herra odotti Joonan kääntyvän Hänen puoleensa, rukoilevan yksin Häntä. ”Minä ajattelin: Olen karkotettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi”(jae 4). “Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa”(jae 7).
Tänä päivänä Herra tekee saman tempun meidän kanssamme: Hän antaa meidän vajota syvälle epätoivoon syntiemme tähden, kunnes meillä ei ole muuta keinoa kuin kääntyä hänen puoleensa. Lopulta, aivan helvetin kuilussa me huudamme: ”Oi, Herra, kuule minua. Minulla ei ole enää toivoa! Sinun täytyy pelastaa minut”.
Ehkä olet joutunut kalliopohjalle syntisi takia. Et vain näytä saavan voittoa siitä helmasynnistäsi, ja Herra on antanut sinun vajota syvyyksiin. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Hän toivoo, Joonan lailla, että ”saat katsella Häntä”.
Lepää varmana. Kun Joona rukoili Herraa, Jumala vapautti hänet nopeasti: ”Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle”(jae 10). Jumala sanoi kalalle: ”Riittää! Sylje hänet nyt ulos! Palvelijani on rukoillut minua ja minä vastaan hänelle”.