RUKOUKSEN KESKITTÄMINEN
Usein uskovan elämän itsekkäin alue on rukous. Kun mietit tätä, huomaat, että meidän rukouksiemme kohteena ovat usein omat tarpeemme. Meidän esirukoustemme kaksi pääaihetta ovat oman hengellisen elämän kasvu ja perheidemme ja ystäviemme tarpeet.
Satunnaisesti saatamme ulottua omien kapeitten huoliemme yli ja rukoilla toisten puolesta. Useimmiten kuitenkin sanomme: ”Rukoilen puolestasi”, emmekä sitten rukoile. Tai me rukoilemme kerran ja sitten nopeasti unohdamme heidän tarpeensa.
Aivan äskettäin tutkin omaa rukouselämääni Raamatun valossa ja vakuutuin oman rukoilemiseni kapeudesta ja rajoittuneisuudesta. Niin kuin useimmat uskovat, minäkin vietän aikaa rukouksessa etsiäkseni Herraa oman vaellukseni tähden. Pyydän tulla pyhäksi, hänen kaltaisekseen, saada johdatusta elämään, voitelua omaan palvelustyöhöni. Minulla on ihana yhteys häneen, hiljainen ylistyshetki, ja virkistyn hänen läsnäolostaan.
Rukoilen päivittäin myös oman perheeni puolesta. Pyydän Herraa suojelemaan lapsiani paholaisen juonilta, tekemään pojistani Jumalan puron varrelle istutettuja tammia, tyttäristäni puhdistettuja kiviä hänen palatsiinsa ja lapsenlapsistani Jeesusta rakastavia. Rukoilen meidän seurakuntaruumiimme tarpeitten puolesta. Rukoilen myös sellaisten henkilöiden puolesta, joilla on kriisejä, ja monien lähetyssaarnaajien ja työntekijöiden puolesta, joiden työtä tuemme.
Voisit sanoa: ”Tämä kaikki on hyvin suositeltavaa, veli Dave. On rauhoittavaa tietää, että sulkeudut Herran läsnäoloon, olet yhteydessä häneen ja rukoilet kaikkien näiden tarpeiden vuoksi.”
Kuitenkin Jumalan sanan mukaan pelkkä ihana yhteys ei riitä. Niin, se on kyllä hengellisen kasvun salaisuus eikä meillä voi olla hienompia kokemuksia maan päällä. Jos menemme valtaistuimen eteen vain oman henkilökohtaisen elämän parannuksen ja tarpeitten vuoksi, olemme itsekkäitä. Emme voi jättää rukoilematta kaikkialla ympärillämme näkyvän hädän puolesta
”Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa"(Matt. 9:37- 38).
Satunnaisesti saatamme ulottua omien kapeitten huoliemme yli ja rukoilla toisten puolesta. Useimmiten kuitenkin sanomme: ”Rukoilen puolestasi”, emmekä sitten rukoile. Tai me rukoilemme kerran ja sitten nopeasti unohdamme heidän tarpeensa.
Aivan äskettäin tutkin omaa rukouselämääni Raamatun valossa ja vakuutuin oman rukoilemiseni kapeudesta ja rajoittuneisuudesta. Niin kuin useimmat uskovat, minäkin vietän aikaa rukouksessa etsiäkseni Herraa oman vaellukseni tähden. Pyydän tulla pyhäksi, hänen kaltaisekseen, saada johdatusta elämään, voitelua omaan palvelustyöhöni. Minulla on ihana yhteys häneen, hiljainen ylistyshetki, ja virkistyn hänen läsnäolostaan.
Rukoilen päivittäin myös oman perheeni puolesta. Pyydän Herraa suojelemaan lapsiani paholaisen juonilta, tekemään pojistani Jumalan puron varrelle istutettuja tammia, tyttäristäni puhdistettuja kiviä hänen palatsiinsa ja lapsenlapsistani Jeesusta rakastavia. Rukoilen meidän seurakuntaruumiimme tarpeitten puolesta. Rukoilen myös sellaisten henkilöiden puolesta, joilla on kriisejä, ja monien lähetyssaarnaajien ja työntekijöiden puolesta, joiden työtä tuemme.
Voisit sanoa: ”Tämä kaikki on hyvin suositeltavaa, veli Dave. On rauhoittavaa tietää, että sulkeudut Herran läsnäoloon, olet yhteydessä häneen ja rukoilet kaikkien näiden tarpeiden vuoksi.”
Kuitenkin Jumalan sanan mukaan pelkkä ihana yhteys ei riitä. Niin, se on kyllä hengellisen kasvun salaisuus eikä meillä voi olla hienompia kokemuksia maan päällä. Jos menemme valtaistuimen eteen vain oman henkilökohtaisen elämän parannuksen ja tarpeitten vuoksi, olemme itsekkäitä. Emme voi jättää rukoilematta kaikkialla ympärillämme näkyvän hädän puolesta
”Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa"(Matt. 9:37- 38).