PYYNTÖ SAADA LISÄÄ USKOA
Apostolit sanoivat Herralle: “Lisää meille uskoa”(Luuk.17:5).
Jeesus vastasi opetuslapsiensa pyyntöön saada lisää uskoa tällä tavalla: ”Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään' " (Luuk.17:7- 8, 10).
Kristus puhuu tässä meistä, hänen ja Jumalan, Mestarimme palvelijoista. Hän käskee meitä ruokkimaan Jumalaa. Kysyt varmaan: “Millaisella ruoalla meidän pitäisi ruokkia Herraa? Mikä tyydyttää hänen nälkänsä? Miten me voisimme sen tehdä?”
Raamattu sanoo meille: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen”(Hebr.11:6). Yksinkertaisesti sanottuna Jumalalle maistuvinta ruokaa on usko. Se on hänelle otollista.
Näemme tästä kuvauksia läpi koko Raamatun. Kun sadanpäämies pyysi Jeesusta parantamaan sairaan palvelijansa sanomalla vain sanan, Kristus nautti miehen elävästä uskosta. Hän vastasi: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa”(Matt.8:10). Jeesus sanoi siis: ”Tässä on pakana, ulkopuolinen, joka ruokkii minun henkeäni. Minkä ravitsevan aterian tämä mies antaakaan minulle”! Kun verenvuotoa sairastava nainen(Luuk.8:43- 48) työntyi väkijoukon läpi koskettamaan hänen vaatteitaan uskossa, Jeesus oli heti tietoinen hänen uskostaan ja nainen parantui. Hänen uskonsa oli Jeesukselle otollinen.
Huomaatko Jeesuksen tylyt sanat lauseessa: ”Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? (Luuk.7:8)? Toisin sanoen meidän ei tule kuluttaa uskoamme omien tarpeisiimme ja intresseihimme. Pikemminkin uskomme on tarkoitettu tyydyttämään Herran nälkää.
Jeesus vastasi opetuslapsiensa pyyntöön saada lisää uskoa tällä tavalla: ”Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään' " (Luuk.17:7- 8, 10).
Kristus puhuu tässä meistä, hänen ja Jumalan, Mestarimme palvelijoista. Hän käskee meitä ruokkimaan Jumalaa. Kysyt varmaan: “Millaisella ruoalla meidän pitäisi ruokkia Herraa? Mikä tyydyttää hänen nälkänsä? Miten me voisimme sen tehdä?”
Raamattu sanoo meille: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen”(Hebr.11:6). Yksinkertaisesti sanottuna Jumalalle maistuvinta ruokaa on usko. Se on hänelle otollista.
Näemme tästä kuvauksia läpi koko Raamatun. Kun sadanpäämies pyysi Jeesusta parantamaan sairaan palvelijansa sanomalla vain sanan, Kristus nautti miehen elävästä uskosta. Hän vastasi: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa”(Matt.8:10). Jeesus sanoi siis: ”Tässä on pakana, ulkopuolinen, joka ruokkii minun henkeäni. Minkä ravitsevan aterian tämä mies antaakaan minulle”! Kun verenvuotoa sairastava nainen(Luuk.8:43- 48) työntyi väkijoukon läpi koskettamaan hänen vaatteitaan uskossa, Jeesus oli heti tietoinen hänen uskostaan ja nainen parantui. Hänen uskonsa oli Jeesukselle otollinen.
Huomaatko Jeesuksen tylyt sanat lauseessa: ”Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? (Luuk.7:8)? Toisin sanoen meidän ei tule kuluttaa uskoamme omien tarpeisiimme ja intresseihimme. Pikemminkin uskomme on tarkoitettu tyydyttämään Herran nälkää.