VARMA PERUSTUS by Gary Wilkerson
Me elämme epävarmuuden aikoja, epävarmoina työpaikastamme, taloudestamme ja/tai ihmissuhteistamme. Tämä aiheuttaa meissä tunteen kaiken järkkymisestä, epävakaudesta ja jopa uskomme epävarmuudesta. Sellaisin aikoina Jumala tahtoo meidän tietävän, että hän on varma perustus. Kaikki voi ympärillämme järkkyä, mutta hän pysyy lujana.
Markuksen evankeliumin kuudennessa luvussa heti verenvuotoa sairastaneen naisen (Mark.5:25- 34) ja synagogan esimiehen tyttären parantamisen (Mark.5:35- 43) jälkeen Jeesus meni kotikaupunkiinsa, jossa hän kohtasi selkeän epäuskon.
Olen aina ihmetellyt seuraavaa jaetta: ”Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen” (Mark. 6:5).
Tämä jae vesittää teologiani. Kuinka voivat Kaikkivaltiaan Jumalan kädet olla sidotut ihmisten epäuskon tähden? On totta, että Jeesus lähetti kaupunkiin sanoman, joka on ytimeltään: ”Valitan, mutta toisilla on sellainen usko, että he voivat tehdä aukon kattoon saadakseen laskettua sairaan miehen minun eteeni parannettavaksi. Te ette usko, että voin edes parantaa.”
Tämä Raamatunkohta päättyy uskomattomaan lauseeseen: ”Hän ihmetteli heidän epäuskoansa” (Mark.6:6). Olkoon tämä varoituksena kaikille. Älä lähde lukemasta tätäkään kirjoitusta epäusko sydämessäsi.
Tietenkin elämässämme on aikoja, jolloin Jumala saattaa tehdä toisinkin, vastoin meidän toiveitamme. Me rukoilemme, anomme, uskomme, että Herra tulee apuun, mutta hän vain menee toiseen suuntaan. Tarkoittaako se siis sitä, että Jumalan haluaa meidän hylkäävän uskon, lakkaavan pyytämästä, toivomasta, eläen ilman kaipausta.
Uskotko edelleen, että Jeesus voi? Uskotko, että hän tahtoo? Mikä koetuksesi sitten onkaan, miten kaukana toivo näyttää olevan, hän on valmis auttamaan. Pyydä häntä puhaltamaan sinuun uskoa.
Markuksen evankeliumin kuudennessa luvussa heti verenvuotoa sairastaneen naisen (Mark.5:25- 34) ja synagogan esimiehen tyttären parantamisen (Mark.5:35- 43) jälkeen Jeesus meni kotikaupunkiinsa, jossa hän kohtasi selkeän epäuskon.
Olen aina ihmetellyt seuraavaa jaetta: ”Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen” (Mark. 6:5).
Tämä jae vesittää teologiani. Kuinka voivat Kaikkivaltiaan Jumalan kädet olla sidotut ihmisten epäuskon tähden? On totta, että Jeesus lähetti kaupunkiin sanoman, joka on ytimeltään: ”Valitan, mutta toisilla on sellainen usko, että he voivat tehdä aukon kattoon saadakseen laskettua sairaan miehen minun eteeni parannettavaksi. Te ette usko, että voin edes parantaa.”
Tämä Raamatunkohta päättyy uskomattomaan lauseeseen: ”Hän ihmetteli heidän epäuskoansa” (Mark.6:6). Olkoon tämä varoituksena kaikille. Älä lähde lukemasta tätäkään kirjoitusta epäusko sydämessäsi.
Tietenkin elämässämme on aikoja, jolloin Jumala saattaa tehdä toisinkin, vastoin meidän toiveitamme. Me rukoilemme, anomme, uskomme, että Herra tulee apuun, mutta hän vain menee toiseen suuntaan. Tarkoittaako se siis sitä, että Jumalan haluaa meidän hylkäävän uskon, lakkaavan pyytämästä, toivomasta, eläen ilman kaipausta.
Uskotko edelleen, että Jeesus voi? Uskotko, että hän tahtoo? Mikä koetuksesi sitten onkaan, miten kaukana toivo näyttää olevan, hän on valmis auttamaan. Pyydä häntä puhaltamaan sinuun uskoa.