VAELLA OTOLLISESTI HERRAN EDESSÄ
”Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä”(1 Moos.5:24). Hepreankielen alkuperäinen sana vaeltaa merkitsee sitä, että Hanok vaelsi käsi kädessä Jumalan kanssa. Hän keskusteli jatkuvasti hänen kanssaan ja kasvoi koko ajan lähemmäksi häntä. Hanok eli 365 vuotta eli ”vuoden verran” vuosia. Hänessä me näemme uudenlaisen uskovan. Herra oli hänen koko elämänsä, vielä sen päättyessä niin paljon, ettei hän nähnyt kuolemaa(ks. Hebr.11:5).
Hanok oppi vaeltamaan Jumalan edessä otollisesti pahan yhteisön keskellä. Hän oli tavallinen mies, jossa oli samat ongelmat ja taakat, joita me kannamme. Ei hän ollut mikään erakko piiloutuneena erämaan luolaan, ”piilossa ollakseen pyhä”. Hän oli sitoutunut elämään vaimon, lasten, velvollisuuksien ja vastuiden kanssa.
”Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois”(1 Moos.5:24). Tiedämme Hebrealaiskirjeestä, että tässä puhutaan Hanokin ylöstempaamisesta. Hän ei siis maistanut kuolemaa. Se kuitenkin merkitsee jotakin syvempää.
Lause ”ei häntä enää ollut” merkitsee myös, että ”hän ei ollut tästä maailmasta”. Hengessään ja aisteissaan Hanok ei ollut osa tätä pahaa maailmaa. Joka päivä, kun hän vaelsi Herran kanssa, hänen siteensä tämän maailman asioihin vähenivät. Paavalin tavoin hän kuoli joka päivä tälle maanpäälliselle elämälle. Hänet otettiin hengessä taivaalliseen piiriin.
Kuitenkin hän vaelsi maan päällä. Hanok huolehti kaikista velvollisuuksistaan, mutta mikään tämän elämän vaatimuksista ei voinut estää häntä vaeltamasta Jumalan kanssa.
Hebr.11:5 sanoo selvästi: ”Sillä ennen poisottamistaan hän (Hanok) oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mikä sitten Hanokissa oli niin otollista Jumalalle? Vaikuttiko hänen vaelluksensa Jumalan kanssa uskoa, jota Jumala rakastaa?
Nämä kaksi jaetta eivät voi olla erillään: ”Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen”(Hebr.11:5-6). Kuulemme tämän jälkimmäisen jakeen usein, mutta harvoin yhteydessä edelliseen. Kuitenkin läpi koko Raamatun ja Herran lähellä vaeltaneiden historian, miehistä ja naisista tuli syvästi uskovia. Jos seurakunta vaeltaa Jumalan kanssa päivittäin, jatkuvassa yhteydessä häneen, tuloksena on kansa, joka on täynnä uskoa, sellaista joka on otollista Herralle.
Hanok oppi vaeltamaan Jumalan edessä otollisesti pahan yhteisön keskellä. Hän oli tavallinen mies, jossa oli samat ongelmat ja taakat, joita me kannamme. Ei hän ollut mikään erakko piiloutuneena erämaan luolaan, ”piilossa ollakseen pyhä”. Hän oli sitoutunut elämään vaimon, lasten, velvollisuuksien ja vastuiden kanssa.
”Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois”(1 Moos.5:24). Tiedämme Hebrealaiskirjeestä, että tässä puhutaan Hanokin ylöstempaamisesta. Hän ei siis maistanut kuolemaa. Se kuitenkin merkitsee jotakin syvempää.
Lause ”ei häntä enää ollut” merkitsee myös, että ”hän ei ollut tästä maailmasta”. Hengessään ja aisteissaan Hanok ei ollut osa tätä pahaa maailmaa. Joka päivä, kun hän vaelsi Herran kanssa, hänen siteensä tämän maailman asioihin vähenivät. Paavalin tavoin hän kuoli joka päivä tälle maanpäälliselle elämälle. Hänet otettiin hengessä taivaalliseen piiriin.
Kuitenkin hän vaelsi maan päällä. Hanok huolehti kaikista velvollisuuksistaan, mutta mikään tämän elämän vaatimuksista ei voinut estää häntä vaeltamasta Jumalan kanssa.
Hebr.11:5 sanoo selvästi: ”Sillä ennen poisottamistaan hän (Hanok) oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mikä sitten Hanokissa oli niin otollista Jumalalle? Vaikuttiko hänen vaelluksensa Jumalan kanssa uskoa, jota Jumala rakastaa?
Nämä kaksi jaetta eivät voi olla erillään: ”Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen”(Hebr.11:5-6). Kuulemme tämän jälkimmäisen jakeen usein, mutta harvoin yhteydessä edelliseen. Kuitenkin läpi koko Raamatun ja Herran lähellä vaeltaneiden historian, miehistä ja naisista tuli syvästi uskovia. Jos seurakunta vaeltaa Jumalan kanssa päivittäin, jatkuvassa yhteydessä häneen, tuloksena on kansa, joka on täynnä uskoa, sellaista joka on otollista Herralle.