HILJAISUUS TAIVAASSA
Elämme viimeisen valmistautumisen aikaa. Taivaassa, helvetissä ja maan päällä tapahtuu valtavia muutoksia, kun koko luomakunta odottaa ihmiskunnan historian loppuhetkiä.
Jos Pyhä Henki voisi vetää suomut pois silmiltämme, me uskovat olisimme sekä iloisia että kauhistuneita kaikesta, minkä näkisimme. Me huudahtaisimme: ”Mitä ihmettä nyt tapahtuu? Miksi kaikki kiirehtivät paikasta toiseen, niin päättäväisinä, niin innokkaina? Mitä oikein on tapahtumassa?”
Juuri nyt taivaassa leimuaa odotuksesta! Ilman muuta viimekonflikti on tulossa, aika, jolloin kaikki Herran viholliset pannaan Hänen jalkojensa astinlaudaksi. Jumala tekee kiireisiä valmisteluja.
Jos verho, joka erottaa fyysisen ja hengellisen, nostettaisiin hetkeksi pois, mitä näkyä saisimmekaan katsella! Mihin vain katsoisimme, siellä näkisimme tehtävän valmistuksia. Niitä voi nähdä silloin, kun meille näytetään pilkahduksia iankaikkisuudesta. Ilman muuta on selvää, että näemme sen, mitä Jumala on ilmaissut Sanassaan niistä viimeisistä valmisteluista, jotka tapahtuvat taivaassa.
Ilmestyskirjassa Karitsa avaa yhden sinetin ja tulee ukkosen jyrinää(Ilm.6:1). Kaikkein mieltä askarruttavin lause koko Raamatussa: ”Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä”(Ilm.8:1).
Ei yksikään enkeli huutanut: ”Pyhä, pyhä!” Ei ollut kuorolaulua, ei ainuttakaan ääntä kuulunut koko Jumalan iankaikkisessa valtakunnassa! Taivaat kirjaimellisesti järkkyivät pyhästä jyrinästä, mutta sitten Jumala oli hiljaa. Kristus ja Pyhä Henki olivat hiljaa. Mistä johtui tämä hiljaisuus? Miksi se kesti puoli hetkeä?
Profeetta Sakarja antaa vihjeen: “Ja Herra ottaa Juudan perintöosaksensa pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin. Vaiti Herran edessä, kaikki liha! Sillä hän on noussut pyhästä asuinsijastansa"(Sak.2:12- 13).
Tässä näemme Jumalan valmiina ottamaan omakseen perintöosansa. Kaikki on laitettu kohdalleen. Seitsemän tuomion enkeliä seisoo Hänen edessään odottamassa käskyä mennä ja lyödä maata. Nyt on tullut aika, joka on osoitettu jo ennen maan perustamista.
Raamattu käyttää tässä ilmaisua ”pyhä hiljaisuus”, suuri tyven ennen myrskyä. Tämä hiljaisuus on liian pyhä, liian käsittämätön ihmismielen ymmärtää. Emme pysty edes arvailemaan, miksi Jumala on taivaassaan hiljaa, juuri ennen viimeistä tuomiota.
Jos Pyhä Henki voisi vetää suomut pois silmiltämme, me uskovat olisimme sekä iloisia että kauhistuneita kaikesta, minkä näkisimme. Me huudahtaisimme: ”Mitä ihmettä nyt tapahtuu? Miksi kaikki kiirehtivät paikasta toiseen, niin päättäväisinä, niin innokkaina? Mitä oikein on tapahtumassa?”
Juuri nyt taivaassa leimuaa odotuksesta! Ilman muuta viimekonflikti on tulossa, aika, jolloin kaikki Herran viholliset pannaan Hänen jalkojensa astinlaudaksi. Jumala tekee kiireisiä valmisteluja.
Jos verho, joka erottaa fyysisen ja hengellisen, nostettaisiin hetkeksi pois, mitä näkyä saisimmekaan katsella! Mihin vain katsoisimme, siellä näkisimme tehtävän valmistuksia. Niitä voi nähdä silloin, kun meille näytetään pilkahduksia iankaikkisuudesta. Ilman muuta on selvää, että näemme sen, mitä Jumala on ilmaissut Sanassaan niistä viimeisistä valmisteluista, jotka tapahtuvat taivaassa.
Ilmestyskirjassa Karitsa avaa yhden sinetin ja tulee ukkosen jyrinää(Ilm.6:1). Kaikkein mieltä askarruttavin lause koko Raamatussa: ”Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä”(Ilm.8:1).
Ei yksikään enkeli huutanut: ”Pyhä, pyhä!” Ei ollut kuorolaulua, ei ainuttakaan ääntä kuulunut koko Jumalan iankaikkisessa valtakunnassa! Taivaat kirjaimellisesti järkkyivät pyhästä jyrinästä, mutta sitten Jumala oli hiljaa. Kristus ja Pyhä Henki olivat hiljaa. Mistä johtui tämä hiljaisuus? Miksi se kesti puoli hetkeä?
Profeetta Sakarja antaa vihjeen: “Ja Herra ottaa Juudan perintöosaksensa pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin. Vaiti Herran edessä, kaikki liha! Sillä hän on noussut pyhästä asuinsijastansa"(Sak.2:12- 13).
Tässä näemme Jumalan valmiina ottamaan omakseen perintöosansa. Kaikki on laitettu kohdalleen. Seitsemän tuomion enkeliä seisoo Hänen edessään odottamassa käskyä mennä ja lyödä maata. Nyt on tullut aika, joka on osoitettu jo ennen maan perustamista.
Raamattu käyttää tässä ilmaisua ”pyhä hiljaisuus”, suuri tyven ennen myrskyä. Tämä hiljaisuus on liian pyhä, liian käsittämätön ihmismielen ymmärtää. Emme pysty edes arvailemaan, miksi Jumala on taivaassaan hiljaa, juuri ennen viimeistä tuomiota.