LUOTTAVA SYDÄN
Viime aikoina Jumala on näyttänyt minulle asioita luottamisesta Häneen, sellaisia, joita en ennen ole nähnyt! Psalmista kirjoitti: ”Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään” (Ps.22:4 -5).
Uudelleen ja uudelleen Daavid todisti: ”Herraan minä turvaan”(Ps.11:1). ”Jumalani, sinuun minä turvaan”(Ps.25:2). Heprean kielen sanan luottaminen merkitsee “heittäytymistä alas jyrkänteen reunalta”. Se on niin kuin lapsi, joka kuulee isänsä sanovan: ”Hyppää!” ja luottavasti tottelee, heittäytyen reunalta isänsä syliin.
Siinä on yksi osa luottamusta. Jotkut teistä saattavat olla juuri tuolla kohdalla. Olet reunalla, horjuen, ja kuitenkaan sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin heittäytyä Jeesuksen syliin! Jotkut teistä ovat yksinkertaisesti suostuneet pysymään siinä tilanteessa. Se ei kuitenkaan ole muuta kuin kohtalonuskoa. He saattavat nimittää sitä luottamukseksi, mutta ei se ole sitä, vaan lamautuneisuutta. Luottamus on paljon enemmän kuin vain passiivista suostumista tilanteeseen! Se on aktiivista uskoa!
Jotkut teistä ovat saattaneet tehdä Herrastamme jonkinlaisen kosmisen palokuntaosaston. Ikään kuin saatana sytyttäisi talosi tuleen, ja sinä olet joutunut katolle ja huudat: ”Herra, auta! Pelasta minut!” Niinpä Herra tulee paikalle enkelten pitämän turvaverkon kanssa ja huutaa: ”Hyppää!” Sinä hyppäät, talo palaa poroiksi, ja sinä sanot: ”Kiitos Herralle, että hän päästi minut pälkähästä!”
Monet meistä rajoittavat luottamustansa näihin pelastusoperaatioihin, ikään kuin sanoen Herralle: ”Luotan siihen, että sinä tulet sammuttamaan kaikki tulipalot, pelastamaan minut kaikista vaikeuksistani ja kaikista koetuksistani. Tiedän, että olet varmasti paikalla, kun tarvitsen sinua!”
Luottava sydän sanoo: ”Herra määrää kaikki askeleeni! Hän on rakastava Isäni. Hän muotoili minut kun olin vielä äitini kohdussa ja laski kaikki pääni hiuksetkin. Minä olen Hänen silmäteränsä ja Hänellä on iankaikkinen suunnitelma minua varten.” Jumalalla on kaikki hanskassa!
Uudelleen ja uudelleen Daavid todisti: ”Herraan minä turvaan”(Ps.11:1). ”Jumalani, sinuun minä turvaan”(Ps.25:2). Heprean kielen sanan luottaminen merkitsee “heittäytymistä alas jyrkänteen reunalta”. Se on niin kuin lapsi, joka kuulee isänsä sanovan: ”Hyppää!” ja luottavasti tottelee, heittäytyen reunalta isänsä syliin.
Siinä on yksi osa luottamusta. Jotkut teistä saattavat olla juuri tuolla kohdalla. Olet reunalla, horjuen, ja kuitenkaan sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin heittäytyä Jeesuksen syliin! Jotkut teistä ovat yksinkertaisesti suostuneet pysymään siinä tilanteessa. Se ei kuitenkaan ole muuta kuin kohtalonuskoa. He saattavat nimittää sitä luottamukseksi, mutta ei se ole sitä, vaan lamautuneisuutta. Luottamus on paljon enemmän kuin vain passiivista suostumista tilanteeseen! Se on aktiivista uskoa!
Jotkut teistä ovat saattaneet tehdä Herrastamme jonkinlaisen kosmisen palokuntaosaston. Ikään kuin saatana sytyttäisi talosi tuleen, ja sinä olet joutunut katolle ja huudat: ”Herra, auta! Pelasta minut!” Niinpä Herra tulee paikalle enkelten pitämän turvaverkon kanssa ja huutaa: ”Hyppää!” Sinä hyppäät, talo palaa poroiksi, ja sinä sanot: ”Kiitos Herralle, että hän päästi minut pälkähästä!”
Monet meistä rajoittavat luottamustansa näihin pelastusoperaatioihin, ikään kuin sanoen Herralle: ”Luotan siihen, että sinä tulet sammuttamaan kaikki tulipalot, pelastamaan minut kaikista vaikeuksistani ja kaikista koetuksistani. Tiedän, että olet varmasti paikalla, kun tarvitsen sinua!”
Luottava sydän sanoo: ”Herra määrää kaikki askeleeni! Hän on rakastava Isäni. Hän muotoili minut kun olin vielä äitini kohdussa ja laski kaikki pääni hiuksetkin. Minä olen Hänen silmäteränsä ja Hänellä on iankaikkinen suunnitelma minua varten.” Jumalalla on kaikki hanskassa!