SINÄ VOIT TEHDÄ JOTAKIN
Olen rukoillut kuukausia leskien, isättömien ja köyhien puolesta. Saamme kirjeitä köyhiltä ihmisiltä, joilla ei ole enää varaa maksaa vakuutuksia tai asumista. Olemme pyytäneet Jumalalta: ”Sinä olet sotajoukkojen Jumala. Ruoki heidät. Anna heille heidän tarpeensa.” Viimein Herra vastasi minulle: “Sinun pitää tehdä heille enemmän kuin vain rukoilla, David. Sinä voit tehdä jotakin sen hyväksi. Ruoki sinä heitä. On sinun vallassasi tehdä niin.”
Älä nyt ymmärrä väärin. Ei kukaan voi pelastua omilla hyvillä töillään, mutta meidät tuomitaan sen mukaan, mitä teemme toisille. Ei ole kyse siitä, kuinka monta tarvitsevaa ihmistä ruokin tai vaatetan. Keskeinen juttu on: ”Tunnustanko Kristuksen Herrakseni ja sitten elän vain itselleni?” Edustanko huonosti Jeesusta kahmimalla ja tuhlaamalla aikaa, lisäämällä tavaroita? Suljenko silmäni köyhien ja avuttomien tarpeilta?”
Todistuksemme synnin kiroamalle maailmalle pitää olla sekä saarnaa että toteennäyttämistä, sekä Sanaa että tekoja. Kristuksesta julistamisemme ei saa olla erillään avustustyöstä. Niin kuin Jaakob sanoo, sellaiset teot auttavat vahvistamaan evankeliumin voimaa.
”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?” (Jaak.2:14 - 16).
Lukemattomat uskovat vastaavat Jeesuksen ennustukseen kahdella tavalla. On niitä “helpon evankeliumin” ihmisiä, jotka sanovat: “ Jumala ei ole niin kova. Tämä on kaikki sitä tuomipäivän julistusta. Minun Jumalani on liian rakastava tuomitakseen niin tiukasti.” Sitten on niitä “kovan evankeliumin” ihmisiä, jotka sanovat: “Tämä on liian tarkkaa, liian vaativaa. En pysty hyväksymään sellaista hämmentävää sanaa. En ikinä pysty siihen.”
Niinpä molemmat evankeliumit kulkevat omaa tietään, vanhurskautuneina ja muuttumattomina. Toinen ryhmä jatkaa herätyksen toimittamista pelastumattomille. Toiset pitävät rukouskokouksia, pyytäen Jumalaa vastaamaan köyhien tarpeisiin. Jouluaikaan me jaamme ruokakoreja tarvitseville perheille ja muuhun aikaan, sujautamme muutaman kolikon kerjäläisille. Surullisen vähän tehdään mitään kokoaikaisesti, sitoutuneena käsillä auttamiseen Jeesuksen käskyn mukaisesti.
Älä nyt ymmärrä väärin. Ei kukaan voi pelastua omilla hyvillä töillään, mutta meidät tuomitaan sen mukaan, mitä teemme toisille. Ei ole kyse siitä, kuinka monta tarvitsevaa ihmistä ruokin tai vaatetan. Keskeinen juttu on: ”Tunnustanko Kristuksen Herrakseni ja sitten elän vain itselleni?” Edustanko huonosti Jeesusta kahmimalla ja tuhlaamalla aikaa, lisäämällä tavaroita? Suljenko silmäni köyhien ja avuttomien tarpeilta?”
Todistuksemme synnin kiroamalle maailmalle pitää olla sekä saarnaa että toteennäyttämistä, sekä Sanaa että tekoja. Kristuksesta julistamisemme ei saa olla erillään avustustyöstä. Niin kuin Jaakob sanoo, sellaiset teot auttavat vahvistamaan evankeliumin voimaa.
”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?” (Jaak.2:14 - 16).
Lukemattomat uskovat vastaavat Jeesuksen ennustukseen kahdella tavalla. On niitä “helpon evankeliumin” ihmisiä, jotka sanovat: “ Jumala ei ole niin kova. Tämä on kaikki sitä tuomipäivän julistusta. Minun Jumalani on liian rakastava tuomitakseen niin tiukasti.” Sitten on niitä “kovan evankeliumin” ihmisiä, jotka sanovat: “Tämä on liian tarkkaa, liian vaativaa. En pysty hyväksymään sellaista hämmentävää sanaa. En ikinä pysty siihen.”
Niinpä molemmat evankeliumit kulkevat omaa tietään, vanhurskautuneina ja muuttumattomina. Toinen ryhmä jatkaa herätyksen toimittamista pelastumattomille. Toiset pitävät rukouskokouksia, pyytäen Jumalaa vastaamaan köyhien tarpeisiin. Jouluaikaan me jaamme ruokakoreja tarvitseville perheille ja muuhun aikaan, sujautamme muutaman kolikon kerjäläisille. Surullisen vähän tehdään mitään kokoaikaisesti, sitoutuneena käsillä auttamiseen Jeesuksen käskyn mukaisesti.