PAIKKA OLI NIIN HILJAINEN

Vuosia sitten minut oli kutsuttu luennoimaan Yalen yliopistoon.  Sinne saavuttuani minua varoitettiin kuulijoiden joukossa olevasta mielenosoittajien ryhmästä, jotka olivat valmiita keskeyttämään puheeni sovitusta merkistä. Kun nousin puhujan korokkeelle, näin joidenkin noista mielenosoittajista pitävän kädessään kylttejä.

Sinä iltana puheeni aihe oli: ”HELVETTI, MINKÄLAINEN SE ON JA KUKA SINNE JOUTUU”. Saarnasin aivan niin kuin Jeesus sanoi: ”Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys” (Matt.13:50). Kun puhuin, salissa oli täydellinen hiljaisuus, ja ilmapiiri kasvoi hyvin raskaaksi synnintunnon tähden. Myöhemmin kaikki lähtivät salista tuppisuina. 

En koskaan unohda sitä tilaisuutta. Todellinen Jumalan pelko vallitsi siinä paikassa, kunnioittava kauhu, jopa niiden joukossa, jotka eniten vastustivat evankeliumia. Eräs hyvin tunnettu New York Times – lehden toimittaja raportoi tapahtumaa ja sanoi minulle jälkeenpäin: ”Paikka oli niin hiljaa, että kynäni ääni tuntui kovalta”.

Kun kävelin aulaan tilaisuuden jälkeen, jotkut mielenosoittajista oli vielä siellä kyltteineen. Kun he näkivät minut, he kääntyivät poispäin. He eivät pystyneet selittämään sitä Jumalan majesteettisuutta ja pyhyyttä, jonka olivat juuri kohdanneet.

Kerron tätä teille, kun nuo Jumalan pelon ajat ovat aikoja sitten menneet. Tänä päivänä Saatana on pannut levitykseen mukavuuden evankeliumin. Nyt New Yorkin busseihin on pantu mainoksia, joissa julistetaan: ”Jumalaa ei ole olemassa – Nauttikaa elämästänne!” Lontoon busseissa on samankaltaisia mainoksia, joissa sanotaan: ”Ei ole Jumalaa – juhlikaa”.

Miksi sellaisia viittauksia Jumalaan on edelleenkin? Siksi, että ihmiskunta ei ole koskaan pystynyt pudistamaan synnin seurausten pelkoa yltään. Maailmaa nakertaa Tuomiopäivän todellisuus, lopullisen tilinpäätöksen teon aika ja kirjaimellinen helvetti. Pyhä Henki on ollut uskollinen ja varoittanut jokaista sukupolvea, oli se sitten kuinka langennut tahansa. Hän puhuu juuri nytkin!