TUHLAAJAPOJAN OPPITUNTI

Raamattu kertoo: "Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi" (Luuk.15:20).

Uskon tuhlaajapojan palanneen kotiin, koska hänellä oli yhteinen historia isänsä kanssa. Tämä nuori mies tiesi isänsä luonteen ja oli nähtävästi saanut häneltä paljon rakkautta. Hän tiesi varmasti, ettei häntä soimattaisi tai tuomittaisi syntiensä tähden.

Huomaa, miten isä otti säälittävässä tilassa olevan tuhlaajapojan vastaan. Nuorukainen aikoi tehdä isälleen sydäntä särkevän tunnustuksen. Kohdatessaan isänsä hän ei kuitenkaan saanut mahdollisuutta täydelliseen tunnustukseen. Hänen isänsä keskeytti hänet juosten vastaan ja syleillen häntä.

Nuorimies ehti vain aloittaa puheensa sanomalla: "Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse että minua pojaksesi kutsutaan" (j. 21). Hänen isänsä ei odottanut lauseen loppuun asti. Hänelle nuorukaisen synti oli jo sovitettu. Isän ainoa vastaus oli käsky palvelijoille: "Pukekaa pojalleni viitta ja pankaa sormukset hänen sormiinsa. Valmistakaa ateria, sillä nyt on aika juhlia. Iloitkaa kaikki - minun poikani on kotona." Hän tiesi poikansa sydämen, että tämä oli todella katunut.

Isälle synti ei ollut tärkeä asia. Hänellä oli mielessään vain rakkaus. Hän halusi poikansa tietävän, että hänet oli hyväksytty jo ennen tunnustusta. Jumala haluaa tehdä tiettäväksi meille kaikille: Hänen rakkautensa on suurempi kuin kaikki meidän syntimme. "Jumalan hyvyys, vetää sinua parannukseen" (Room. 2:4).