JEESUS JA ANTEEKSIANTAMUS
Koko maailman vaikein asia uskovalle on anteeksiantamus. Huolimatta seurakunnan kaikesta puheesta anteeksiantamuksesta, eheytymisestä ja parantumisesta, siitä näkyy vähän mitään todellista. Me kaikki pidämme itseämme rauhantekijöinä, langenneitten nostajina, aina anteeksi antavina ja unohtavina. Silti vakavimmatkin hengelliset ihmiset ovat syyllistyneet veljien ja sisarten haavoittamiseen, kun eivät ole osoittaneet anteeksiantamuksen henkeä.
Parhaimmatkaan uskovat eivät koe voivansa antaa anteeksi niille, jotka ovat loukanneet heidän ylpeyttään. Jos kaksi hyvää uskovaa ystävystä joutuu riitaan, niin on odotettavissa koko eliniän kestävä kauna. He tuskin tunnustavat sitä, koska he peittävät anteeksi antamattoman henkensä kohteliaisuuskäyntien, mukavien sanojen ja vierailukutsujen ”tule joskus käymään” alle. Mikään ei kuitenkaan ole enää samaa kuin ennen. Emme me oikeastaan vihaa vastapuolta. Me vain sanomme: ”Ei minulla ole mitään häntä vastaan, mutten halua olla tukkanuottasilla hänen kanssaan. Annan hänen kulkea omaa tietään ja kuljen itse omaani.” Me jätämme huomiotta ne ihmiset, joille emme voi antaa anteeksi.
Kaikkein vaikeinta on antaa anteeksi henkilölle, joka on kiittämätön. Sinä rakastit jotakuta saamatta vastarakkautta. Sinä uhrauduit auttamaan ystävää hädässä, mutta sait vain arvostelua ja olit hänelle itsestäänselvyys. Hyvät aikomuksesi tulkittiin ja hyvät tekosi ymmärrettiin väärin, itsekkäistä motiiveista tehdyiksi. Annammeko koskaan anteeksi tuolle kiittämättömälle ihmiselle? Tuskinpa. Me hymyilemme hänelle, heilautamme kättä tervehdykseksi kaukaa, mutta “päätämme olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan”.
Sitten ovat ne, jotka pettävät meitä. Heille meidän on melkein mahdotonta antaa anteeksi. Itse haluamme ehdottomasti saada anteeksi omat valheemme ja epäonnistumisemme, mutta mikään ei raivostuta meitä enempää kuin sen huomaaminen, että joku on valehdellut meille.
Entä sitten se, joka väittää meidän olevan väärässä? Meidän on ylettömän vaikeata antaa anteeksi sille, joka arvelee meidän tehneen jonkin virheen, koska itse pidämme tekojemme syitä oikeina. Sen sijaan, että katsoisimme rehellisesti, mitä joku sanoo meille, me vanhurskautamme tekemisemme.
Opetuksessaan rukouksesta Jeesus sanoi: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme (Matt.6:11- 12).
Parhaimmatkaan uskovat eivät koe voivansa antaa anteeksi niille, jotka ovat loukanneet heidän ylpeyttään. Jos kaksi hyvää uskovaa ystävystä joutuu riitaan, niin on odotettavissa koko eliniän kestävä kauna. He tuskin tunnustavat sitä, koska he peittävät anteeksi antamattoman henkensä kohteliaisuuskäyntien, mukavien sanojen ja vierailukutsujen ”tule joskus käymään” alle. Mikään ei kuitenkaan ole enää samaa kuin ennen. Emme me oikeastaan vihaa vastapuolta. Me vain sanomme: ”Ei minulla ole mitään häntä vastaan, mutten halua olla tukkanuottasilla hänen kanssaan. Annan hänen kulkea omaa tietään ja kuljen itse omaani.” Me jätämme huomiotta ne ihmiset, joille emme voi antaa anteeksi.
Kaikkein vaikeinta on antaa anteeksi henkilölle, joka on kiittämätön. Sinä rakastit jotakuta saamatta vastarakkautta. Sinä uhrauduit auttamaan ystävää hädässä, mutta sait vain arvostelua ja olit hänelle itsestäänselvyys. Hyvät aikomuksesi tulkittiin ja hyvät tekosi ymmärrettiin väärin, itsekkäistä motiiveista tehdyiksi. Annammeko koskaan anteeksi tuolle kiittämättömälle ihmiselle? Tuskinpa. Me hymyilemme hänelle, heilautamme kättä tervehdykseksi kaukaa, mutta “päätämme olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan”.
Sitten ovat ne, jotka pettävät meitä. Heille meidän on melkein mahdotonta antaa anteeksi. Itse haluamme ehdottomasti saada anteeksi omat valheemme ja epäonnistumisemme, mutta mikään ei raivostuta meitä enempää kuin sen huomaaminen, että joku on valehdellut meille.
Entä sitten se, joka väittää meidän olevan väärässä? Meidän on ylettömän vaikeata antaa anteeksi sille, joka arvelee meidän tehneen jonkin virheen, koska itse pidämme tekojemme syitä oikeina. Sen sijaan, että katsoisimme rehellisesti, mitä joku sanoo meille, me vanhurskautamme tekemisemme.
Opetuksessaan rukouksesta Jeesus sanoi: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme (Matt.6:11- 12).