NOUSE JA MENE SARPATIIN by Gary Wilkerson
Profeetta Elia sai Jumalalta profetian, että maahan oli tulossa nälänhätä. Tämän tehtävän suorittaminen ei tehnyt Eliasta kovin suosittua, mutta hän pysyi kuuliaisena Herralle. Tämä suojeli häntä ja lähetti hänet erääseen paikkaan Keritin puron varrelle. Nimi on hyvin kaunis, vaikka me emme tiedäkään, oliko puro niin kaunis, kuin miltä nimi kuulosti. Sitten purokin kuivui(ks.1 Kun.17:3-7). Jokainen voi kestää jonkin aikaa syömättä, mutta vain muutamia päiviä ilman vettä. Ilman sitä elämä ei voi jatkua. Kuvittelen Elian huolestuneen kovasti, kun hänen vesivarantonsa kuivui.
Hänelle tuli HERRAN sana: "Nouse ja mene Sarpatiin… Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä" (1 Kun.17:9). Elia, jolla oli itsellään kovin vähän eväitä, luotti ja totteli Jumalaa, vaikka hänet lähetettiinkin köyhän leskivaimon luokse. ”Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni"(1Kun.17:10).
Elia pyysi häneltä vesikannullista ja leipäpalasta, ja hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa" (1 Kun.17:12).
Leskivaimo vastasi oman elämänsä kivun keskeltä. Hän ja hänen poikansa olivat kuolemaisillaan nälkään, ja Elia oli tullut sanomaan hänelle: ”Jumala lähetti minut tänne, että sinä ruokkisit minua.” Vaimo katsoo varastoaan ja miettii: ”Ihan mahdotonta!”. Sitten hän sanoo Elialle: ”Katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme" (jae 12).
Elian vastaus oli aika outo: ”Älä pelkää; mene ja tee, niin kuin olet sanonut” (jae 13).
Miksi hän sanoin näin? Siksi, että hän tiesi, ettei Jumala hylkäisi tätä naista eikä hänen lastaan. Hän tiesi, että vaimo saisi siunauksen, jos hän tottelisi Jumalaa ja siunaisi toisiakin sen vähän kautta, mitä hänellä oli. Mitä enemmän hän antoi pois, sitä enemmän Jumala lisäsi sitä, mitä hänellä oli (ks. jakeet 14- 16).
Tottele Jumalaa ja tulet näkemään taivaan ikkunoiden avautuvan. Jumala ei pidätä kättänsä sinulta. Hän haluaa vuodattaa siunauksiaan sinulle ja sillä tavalla näyttää mielisuosiotansa.
Hänelle tuli HERRAN sana: "Nouse ja mene Sarpatiin… Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä" (1 Kun.17:9). Elia, jolla oli itsellään kovin vähän eväitä, luotti ja totteli Jumalaa, vaikka hänet lähetettiinkin köyhän leskivaimon luokse. ”Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni"(1Kun.17:10).
Elia pyysi häneltä vesikannullista ja leipäpalasta, ja hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa" (1 Kun.17:12).
Leskivaimo vastasi oman elämänsä kivun keskeltä. Hän ja hänen poikansa olivat kuolemaisillaan nälkään, ja Elia oli tullut sanomaan hänelle: ”Jumala lähetti minut tänne, että sinä ruokkisit minua.” Vaimo katsoo varastoaan ja miettii: ”Ihan mahdotonta!”. Sitten hän sanoo Elialle: ”Katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme" (jae 12).
Elian vastaus oli aika outo: ”Älä pelkää; mene ja tee, niin kuin olet sanonut” (jae 13).
Miksi hän sanoin näin? Siksi, että hän tiesi, ettei Jumala hylkäisi tätä naista eikä hänen lastaan. Hän tiesi, että vaimo saisi siunauksen, jos hän tottelisi Jumalaa ja siunaisi toisiakin sen vähän kautta, mitä hänellä oli. Mitä enemmän hän antoi pois, sitä enemmän Jumala lisäsi sitä, mitä hänellä oli (ks. jakeet 14- 16).
Tottele Jumalaa ja tulet näkemään taivaan ikkunoiden avautuvan. Jumala ei pidätä kättänsä sinulta. Hän haluaa vuodattaa siunauksiaan sinulle ja sillä tavalla näyttää mielisuosiotansa.