RUKOUS ILMAN VASTAUSTA
Eräs teini-ikäinen tyttö tunnusti minulle: “Kaksi vuotta sitten äitini ja isäni saivat surmansa auto-onnettomuudessa. He olivat parhaat vanhemmat, mitä tyttö ikinä voi saada. Kuinka Jumala saattoi antaa heidän kuolla niin väkivaltaisella tavalla? Viimeiset kaksi vuotta olen kantanut kaunaa hänelle. Suojeleeko Jumala omiaan? En voi enää rukoilla todella luottaen häneen, koska uskon, että hän petti minut. Mitä voin tehdä? Voin varmaan sanoa olevani vihainen Herralle”.
Eräs tuntemani nuoripari on kantanut kaunaa Herralle jo melkein kymmenen vuotta. Heidän kaunis, viisivuotias tyttärensä kuoli aivokasvaimeen, ja he katkeroituivat. He ovat kyllä pysyneet seurakunnassa ja ovat käsitelleet asiaa kaikin tavoin, mutta eivät enää voi uskoa rukouksen tehoon. He eivät uskalla luopua Jumalasta, sanoa häntä valehtelijaksi tai uskottomaksi isäksi, mutta he eivät ole koskaan voineet antaa hänelle anteeksi ”heidän ainoan lapsensa pois ottamista”.
Melkein kaikilla uskovilla on elämässään joskus sellainen kokemus, ettei hänen rukoukseensa ole vastattu. Rukoukseen ei tule vastausta viikkoihin, kuukausiin - ei edes vuosiin. Odottamaton sairaus tai tragedia koskee läheistä. Asioita tapahtuu ilman selvää syytä, ja silloin usko alkaa horjua. Raamattu tekee aivan selväksi, että epäilevä ihminen ei koskaan saa mitään Jumalalta.
Jeesus ymmärsi, että hänen opetuslastensa joutuvat helposti kantamaan kaunaa taivasta vastaan, kun vuoret eivät siirtyneetkään ajoissa. Hän varoitti Pietaria pyytämästä mitään Jumalan edessä, jos hänellä olisi jotakin lähimmäistään vastaan.
”Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne" (Mark.11:25).
Uskon Jeesuksen tarkoittaneen sanoa: ”Älä pyydä Jumalalta vuorten siirtymistä tai omien syntiesi anteeksi antamista, jos kannat kaunaa taivasta vastaan. Poista se ensin! Anna anteeksiantamuksen Hengen virrata lävitsesi. Rukoile uskollista Isääsi. Hän ei ole pettänyt sinua. Kyllä hän vastaa. Hän antaa runsaudestaan. Antaudu ja pyydä häneltä anteeksi, että olet antanut näiden epäilyksien nousta mieleesi”.
Eräs tuntemani nuoripari on kantanut kaunaa Herralle jo melkein kymmenen vuotta. Heidän kaunis, viisivuotias tyttärensä kuoli aivokasvaimeen, ja he katkeroituivat. He ovat kyllä pysyneet seurakunnassa ja ovat käsitelleet asiaa kaikin tavoin, mutta eivät enää voi uskoa rukouksen tehoon. He eivät uskalla luopua Jumalasta, sanoa häntä valehtelijaksi tai uskottomaksi isäksi, mutta he eivät ole koskaan voineet antaa hänelle anteeksi ”heidän ainoan lapsensa pois ottamista”.
Melkein kaikilla uskovilla on elämässään joskus sellainen kokemus, ettei hänen rukoukseensa ole vastattu. Rukoukseen ei tule vastausta viikkoihin, kuukausiin - ei edes vuosiin. Odottamaton sairaus tai tragedia koskee läheistä. Asioita tapahtuu ilman selvää syytä, ja silloin usko alkaa horjua. Raamattu tekee aivan selväksi, että epäilevä ihminen ei koskaan saa mitään Jumalalta.
Jeesus ymmärsi, että hänen opetuslastensa joutuvat helposti kantamaan kaunaa taivasta vastaan, kun vuoret eivät siirtyneetkään ajoissa. Hän varoitti Pietaria pyytämästä mitään Jumalan edessä, jos hänellä olisi jotakin lähimmäistään vastaan.
”Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne" (Mark.11:25).
Uskon Jeesuksen tarkoittaneen sanoa: ”Älä pyydä Jumalalta vuorten siirtymistä tai omien syntiesi anteeksi antamista, jos kannat kaunaa taivasta vastaan. Poista se ensin! Anna anteeksiantamuksen Hengen virrata lävitsesi. Rukoile uskollista Isääsi. Hän ei ole pettänyt sinua. Kyllä hän vastaa. Hän antaa runsaudestaan. Antaudu ja pyydä häneltä anteeksi, että olet antanut näiden epäilyksien nousta mieleesi”.