JEESUS TIESI, MITÄ HEIDÄN SYDÄMISSÄÄN OLI
Opetuslapsilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä heidän sydämissään oli, mutta Jeesus tiesi ja hän johdatti heidät koetuksen paikkaan, kaiken paljastukseen. Hän käski niiden kahdentoista mennä veneeseen ja ylittää järven tietäen aivan hyvin, että myrsky nousisi aivan tuota pikaa.
Nyt nuo miehet luulivat olevansa Mestarin luottavaisia seuraajia. Olivathan he nähneet, miten tuhannet ihmiset saivat ruokaa kourallisesta kaloja ja muutamasta pienestä leivästä. Niinpä he astuivat veneeseen ja ajattelivat, etteivät enää koskaan epäilisi Jeesusta.
On kaksi eri asiaa nähdä pastorinne elämässä ihmeitä tekevää voimaa kuin kokea itse sitä samaa. Nyt, kun tuulet alkoivat puhaltaa ja aallot nousivat korkeammiksi, opetuslapset joutuivat koetukseen. Pian vene oli aivan täynnä vettä. Miehet alkoivat äyskäröidä sitä niin nopeasti, kuin pystyivät. Muutamassa minuutissa heidän veneensä näytti olevan vajoamassa.
Kuuntele, mitä näiden miesten sydämistä kumpusi koetuksen hetkellä: ”Herra, etkö välitä siitä, että olemme kuolemaisillamme? Me hukumme! Auta, Jeesus. Oletko Jumala vai etkö? Etkö välitä meistä?”
Jeesuksen omat opetuslapset kiusasivat häntä! Tosiaankin, he lausuivat melkein samoja sanoja, kuin israelilaiset olivat sanoneet Moosekselle, ja kiusasivat Herraa sanoen: "Onko Herra meidän keskellämme vai ei?” (2 Moos.17:7).
Kuitenkin Jeesus tiesi koko ajan, mitä hän aikoi. Hän olisi voinut käskeä tuulia ja aaltoja laantumaan kauan ennen. Hänellä oli voima ja valta tehdä milloin vain. Sen sijaan hän antoi opetuslapsien joutua testiin, kirjaimellisesti keskelle elämää tai kuolemaa.
”Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan, astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen; ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät. Mutta hän sanoi heille: ’Minä se olen; älkää peljätkö’. Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla”(Joh. 6:16- 21).
Nyt nuo miehet luulivat olevansa Mestarin luottavaisia seuraajia. Olivathan he nähneet, miten tuhannet ihmiset saivat ruokaa kourallisesta kaloja ja muutamasta pienestä leivästä. Niinpä he astuivat veneeseen ja ajattelivat, etteivät enää koskaan epäilisi Jeesusta.
On kaksi eri asiaa nähdä pastorinne elämässä ihmeitä tekevää voimaa kuin kokea itse sitä samaa. Nyt, kun tuulet alkoivat puhaltaa ja aallot nousivat korkeammiksi, opetuslapset joutuivat koetukseen. Pian vene oli aivan täynnä vettä. Miehet alkoivat äyskäröidä sitä niin nopeasti, kuin pystyivät. Muutamassa minuutissa heidän veneensä näytti olevan vajoamassa.
Kuuntele, mitä näiden miesten sydämistä kumpusi koetuksen hetkellä: ”Herra, etkö välitä siitä, että olemme kuolemaisillamme? Me hukumme! Auta, Jeesus. Oletko Jumala vai etkö? Etkö välitä meistä?”
Jeesuksen omat opetuslapset kiusasivat häntä! Tosiaankin, he lausuivat melkein samoja sanoja, kuin israelilaiset olivat sanoneet Moosekselle, ja kiusasivat Herraa sanoen: "Onko Herra meidän keskellämme vai ei?” (2 Moos.17:7).
Kuitenkin Jeesus tiesi koko ajan, mitä hän aikoi. Hän olisi voinut käskeä tuulia ja aaltoja laantumaan kauan ennen. Hänellä oli voima ja valta tehdä milloin vain. Sen sijaan hän antoi opetuslapsien joutua testiin, kirjaimellisesti keskelle elämää tai kuolemaa.
”Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan, astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen; ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät. Mutta hän sanoi heille: ’Minä se olen; älkää peljätkö’. Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla”(Joh. 6:16- 21).