HÄN EI TUOMITSE MEITÄ
"Sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos”(Ilm.12:10). Saatanan syytökset ovat se yksi asia, jonka Jeesus tuli hoitamaan meidän elävänä, hengittävänä liittonamme. Jumala ei lähettänyt teologiaa murskaamaan Saatanan valheita, hän lähetti Jeesuksen! Kaikkein ensimmäisin profetia 1 Mooseksen kirjassa
ennusti, että Saatana lävistäisi Messiaan kantapään, mutta Jeesus taas murskaisi paholaisen pään(ks.1 Moos. 3:15). Kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus toi todellisuuden meidän elämäämme.
Ajoittain herään yöllä hallitsemattomaan ahdistuksen tunteeseen. Ikään kuin olisin tehnyt jotakin väärää, mutta en tiedä, mitä. Tunne on syyttäjän aikaan saama. Hän kuiskaa: ”Et ole hyvä, olet arvoton, vain taakka toisille. Katso nyt omaa historiaasi, kuinka monta kertaa olet ollut aivan metsässä. Et sinä koskaan muutu”. Suhteemme tähän ääneen alkoi Eedenin paratiisissa. Kun Jeesus tuli, hän julisti: “Se loppuu juuri nyt”. Hän lisää ihmeellisen vakuutuksen: “Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä” (Joh.5:45).
Jeesus sanoi aviorikoksesta kiinni saadulle naiselle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee"(Joh.8:11).
On ehdottoman oleellista rakentaa luja perusta sille, että Jumala ei syytä meitä! Tämä perusta ei lepää lain tai syytösten tai epätoivon päällä, vaan pohjaa Jumalan itsensä ihanaan, armolliseen toimintaan. Kun hän kuulee syytöksiä meitä kohtaan, hän sanoo Jeesukselle: ”Murskaa se”. Sillä hetkellä kuulemme Pyhän Hengen sanovan: ”Älä kuuntele tuota valhetta. Se tuhottiin ristillä. Jumala ei syytä sinua, koska hänen Poikansa on vapauttanut sinut”.
Me lankeamme syntiin. Raamattu sanoo sen hyvin selvästi. Niissä tiloissa kuulemmekin Pyhän Hengen äänen. Hän vaikuttaa meissä synnintunnon rikkomustemme tähden. Hänen todistuksensa on kuitenkin toivoa antava, sellainen, joka johtaa meidät iloiseen katumukseen, ei epätoivoon.
Meidät on annettu Jeesukselle, ja kun lannistuksen hetki koittaa, kuulemme hänen äänensä kaikkien muiden äänien yläpuolella: ”En minäkään sinua tuomitse”. Antakoon Jumala sinulle armonsa rakentaa sitä perustusta ja iloita!
ennusti, että Saatana lävistäisi Messiaan kantapään, mutta Jeesus taas murskaisi paholaisen pään(ks.1 Moos. 3:15). Kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus toi todellisuuden meidän elämäämme.
Ajoittain herään yöllä hallitsemattomaan ahdistuksen tunteeseen. Ikään kuin olisin tehnyt jotakin väärää, mutta en tiedä, mitä. Tunne on syyttäjän aikaan saama. Hän kuiskaa: ”Et ole hyvä, olet arvoton, vain taakka toisille. Katso nyt omaa historiaasi, kuinka monta kertaa olet ollut aivan metsässä. Et sinä koskaan muutu”. Suhteemme tähän ääneen alkoi Eedenin paratiisissa. Kun Jeesus tuli, hän julisti: “Se loppuu juuri nyt”. Hän lisää ihmeellisen vakuutuksen: “Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä” (Joh.5:45).
Jeesus sanoi aviorikoksesta kiinni saadulle naiselle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee"(Joh.8:11).
On ehdottoman oleellista rakentaa luja perusta sille, että Jumala ei syytä meitä! Tämä perusta ei lepää lain tai syytösten tai epätoivon päällä, vaan pohjaa Jumalan itsensä ihanaan, armolliseen toimintaan. Kun hän kuulee syytöksiä meitä kohtaan, hän sanoo Jeesukselle: ”Murskaa se”. Sillä hetkellä kuulemme Pyhän Hengen sanovan: ”Älä kuuntele tuota valhetta. Se tuhottiin ristillä. Jumala ei syytä sinua, koska hänen Poikansa on vapauttanut sinut”.
Me lankeamme syntiin. Raamattu sanoo sen hyvin selvästi. Niissä tiloissa kuulemmekin Pyhän Hengen äänen. Hän vaikuttaa meissä synnintunnon rikkomustemme tähden. Hänen todistuksensa on kuitenkin toivoa antava, sellainen, joka johtaa meidät iloiseen katumukseen, ei epätoivoon.
Meidät on annettu Jeesukselle, ja kun lannistuksen hetki koittaa, kuulemme hänen äänensä kaikkien muiden äänien yläpuolella: ”En minäkään sinua tuomitse”. Antakoon Jumala sinulle armonsa rakentaa sitä perustusta ja iloita!