SILLÄ, JOTA HERRA RAKASTAA

Vuosia kestäneen palvelutyöni aikana olen kohdannut silloin tällöin vihollisia, jotka ovat nousseet minua vastaan. Silloin olen kokenut Herran kurituksen kuin sauvana selässäni. Muistan erityisesti yhden kauden, jolloin minua solvattiin joka puolelta. Muut työntekijät kysyivät minulta: ”David, olen kuullut sinusta hyvin kyseenalaisia juttuja. Ovatko ne tosia? Tuleeko tämä kaikki juoruilu paholaiselta vai yrittääkö Jumala puhua sinulle?”

Jo pelkkä kysymyskin loukkasi minua, ja se saattoi minut tuntemaan kokonaisvaltaista kipua mielessäni. Kävin fyysisesti niin väsyneeksi tuosta taistelusta, että tuskin pystyin menemään seurakuntaan saarnaamaan ja kohtaamaan sitä. Eräänä aamuna vaimoni piti kirjaimellisesti nostaa minut ylös työtuolistani. Puolessa matkassa kirkkoon, sanoin hänelle, etten pystyisi enää jatkamaan. En jaksaisi kohdata yhtään ihmistä jumalanpalveluksissamme, jos he ajattelisivat, että olen pelkkä väärennös.

Lopulta rukoilin: ”Herra, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Missä on minun syntini?” Silloin Jumala johti minut lukemaan Jeremian rukouksen: ”Kurita minua, Herra, mutta kohtuudella, äläkä vihassasi, ettet minua ylen vähäiseksi tekisi”(Jer.10:24).

Nämä Jeremian sanat tulivat minun päivittäiseen rukouselämääni tuon kovan koetukseni aikana: ”Herra, kurita minua ja tuomitse minut, jos sinun täytyy tehdä se! Mutta älä tee sitä vihassa! Jos kuulen vielä yhdenkin vihaisen sanan, tuhoudun. Survo minut tomuksi, Herra. Minä olen tarpeeksi alhainen!”

Aina kun lausuin tämän rukouksen, Herra vastasi minulle: ”David, jos kuritan sinua, se on vain koska rakastan sinua. Tässä koetuksessa ei ole kyse tuomiosta. Minä olen armollinen ja rakastava sinua kohtaan, joten seiso hiljaa ja näe minun kirkkauteni!” Hänen kirkkautensa tietoisuus vei minut täydelliseen lepoon, ja Jumala todisti minulle sanansa kaikin puolin.

Rakas lukija, kun kerran saat Jumalan kirkkauden ilmestyksen, sinun ei tarvitse koskaan pelätä, että hän kurittaisi sinua vihassaan. Hän kantaa sauvaansa hellässä rakastavassa kädessä. Hän kurittaa sinua, mutta vain ihanalla myötätunnolla. Hän ei koskaan satuta sinua tai heitä sinua syrjään. Eikö tämän pitäisi sulattaa sydämemme hänen edessään ylistykseen ja palvontaan?

”Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niin kuin isä poikaa, joka hänelle rakas on” (San.3:12).