JUMALA MEIDÄN VANHURSKAUTEMME

”Niinä päivinä ja siihen aikaan minä kasvatan Daavidille vanhurskauden vesan” (Jer.33:15). Mistä ”päivistä” Jumala puhuu tässä? Hän tarkoittaa aikaa, jolloin näky toteutuu ja ”vanhurskas vesa” ei ole kukaan muu kuin Herra Jeesus Kristus.

Rakas lukija, Jumala on toteuttanut tämän näyn oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Hän on perustanut seurakuntansa ja sen nimi ei ole Baptistikirkko tai Helluntaiseurakunta eikä muukaan nimi, vaan ”Herra, meidän vanhurskautemme”(Jer.33:16).

Vielä on kaikkein paras, ihana uutinen. Jumala sanoi, että seurakunta ”on oleva minulle kunniaksi ja iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien maan kansojen edessä, jotka kuulevat kaiken sen hyvän, minkä minä sille teen; he peljästyvät ja vapisevat kaikkea sitä hyvää ja kaikkea sitä onnea, jonka minä sille annan”(Jer.33:9).

Jae tarkoittaa kirjaimellisesti: ”He pelästyvät ja hämmästyvät, täynnä Jumalan pelkoa ja kauhua.” Jumala siis sanoi, että hän tekee jotakin niin ihmeellistä, niin selvästi täynnä hänen runsasta rauhaansa ja totuuttansa, että ihmiset vapisevat pelosta.

Mikä aiheuttaa sitten pelon ja vapisemisen? Onko se kova tuomion sanoma, lain julistus vai Jumalan vihan ilmaus? Ei! Kaiken pelon ja vapisemisen aiheuttaa Jumalan hyvyyden ilmestyminen, hänen ansioton siunauksensa, kansalleen lupaamansa runsas rauha ja lepo.

Alkoivatko israelilaiset vaeltaa huolettomasti, laskien Jumalan pyhyyden tasoa, kun Jumala lupasi kansalleen vanhurskauden uskon kautta? Ei suinkaan. Pikemminkin hänen lupauksensa rauhasta ja levosta saivat heidät vapisemaan pelosta.

Me näemme kuvauksen pyhästä pelosta Mark.4:ssä. Kun myrsky uhkasi opetuslapsien henkeä, Jeesus moitti tuulta ja merta sanoen: ”Vaikene, ole hiljaa” (Mark.4:39). Miten opetuslapset suhtautuivat tähän? Raamattu kertoo: ”Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: ’Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?’ "(Mark.4:41).

Miksi miehet ”valtasi suuri pelko”? Siksi, että Jeesus asetti myrskyn ja toi rauhan ja tyvenen. Lyhyesti sanottuna, he vapisivat nähdessään Kristuksen osoittavan hyvyyttään uskottomia, ansiottomia seuraajiaan kohtaan.