KRISTUKSEN VANKI

Paavali kirjoitti monet seurakuntakirjeensä ollessaan lukittuna ahtaaseen selliin, sidottuna, halveksittuna ja erotettuna uskovista ja näköään kaikesta seurakuntatyöstä. Puhu kivuliaista olosuhteista! Silti Paavali ei koskaan puhunut vankilaoloistaan. Sen sijaan hän nimitti itseään ”Kristuksen vangiksi” (ks. Ef.3:1).

Kirjeessään kolossalaisille Paavali ilmaisi halunsa kaikkia kärsiviä pyhiä kohtaan: ”Sen tähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla”(Kol.1:9 - 11).

Ihme kyllä Paavalin toivon ja kehotuksen sanat olivat tulosta hänen pitkästä vankeudestaan, ilmeisesti Kesareassa. Kun Paavali kirjoitti nämä sanat, hänellä ei ollut mitään toivoa vapautuksesta. Sikäli kuin hän tiesi, hän tulisi olemaan siellä vuosikausia, mahdollisesti koko lopun elämäänsä. On selvää, että hän oli tehnyt rauhan kivuliaiden olosuhteittensa kanssa.

Paavali ei kyseenalaista Herran suunnitelmaa missään kohdin kirjettään. Apostoli oli päässyt Jumalan tahdon täyteen hengelliseen ymmärtämiseen ja otti olosuhteensa Herran tahtona senhetkisessä elämässään. Siksi Paavali kirjoitti voittoisasti kolossalaisille: ”Että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä”.

Voitko kuvitella: tässä Paavali oli vangittuna, ilman minkäänlaista vapautta. Silti hän puhui ”vaeltamisesta Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta”.