SUURIN TAISTELUMME

Me kristityt ponnistelemme kovasti löytääksemme Jumalan tahdon elämäämme. Kun sitten luulemme löytäneemme sen, teemme kovasti työtä, jotta se toteutuisi.

Varmasti tästä Jumalan tahdon löytämisestä, siinä elämisestä, vaeltamisesta ja sen toteutumisen näkemisestä – saattaa lopulta tulla elämämme suurin taistelu. Se vielä kiihtyy, kun joudumme vaikeisiin olosuhteisiin.

Monet kristityt eivät yksinkertaisesti voi hyväksyä tilannetta, jossa he ovat juuri nyt. Heidän elämänsä on painunut maahan vakavien ongelmien alla. Joillekin taakka on hivuttava sairaus. Toisille se voi olla pelastumaton läheinen. Tällä hetkellä taistelu laajenee selviämiseen taloudellisesti. Hyvin harvat kristityt hyväksyvät ajatuksen, että sellaiset taakat voisivat olla osa Jumalan täydellistä tahtoa heidän elämässään.

Evankeliumin julistajana tiedän, että kaikessa pysyvässä uskossa ja toivossa täytyy olla perustana totuus, jonka päällä voi kasvaa. Mikä tämä perustava totuus on? Yksinkertaisesti tämä: Minun pitää tietää ja uskoa, että olen Jumalan täydellisessä tahdossa – juuri nyt, juuri siinä, missä olen, tällä hetkellä ja siinä, missä olen.

Lyhyesti sanottuna, ei ole mitään väliä sillä, missä nyt olen, olenko rikas tai köyhä, sairas vai terve, vankilassa vai vapaa. Minun tulee uskoa, että olen Jumalan tahdon keskipisteessä elämässäni. Hyväksyn, että kaikki askeleeni on Herran määräämiä.

Itse samaistun Paavalin kanssa: ”Sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään”(Fil.4:11).

Kiitän Jumalaa Paavalin esimerkistä. Tämä uskollinen apostoli tiesi, kuinka enentyä siunauksissa ja kuitenkin iloita vastoinkäymisten aikoina. Oli ulkoinen tilanne minkälainen hyvänsä, olivat olosuhteet kuinka painostavat, Paavali tiesi aina olevansa Jumalan täydellisen tahdon keskipisteessä.