ÄLÄ JÄTÄ RUKOUSVARTIOTASI
Jumala haluaa sinun olevan varma siitä, että sydämesi on kärsivällinen, vaikka vastauksen saaminen kestäisikin kauan.
Jeesus kertoi meille vertauksen siitä, että hän haluaa meidän olevan päämäärätietoisia eikä antavan periksi. Vertauksessa ahdistunut leski käy jatkuvasti tuomarin luona pyytämässä asialleen oikeutta (ks. Luuk.18:2-8). Tuomari lopulta heltyy naisen pyyntöön, koska hän halusaa päästä kuulemasta jatkuvaa anomista. ”Niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni’ "(Luuk.18:5).
Jeesus lisäsi: ”Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian"( Luuk. 18:7-8).
Sanot: Eikö Jeesuksen vertaus ole ristiriitainen? Ensin hän sanoo, että Jumala ”vastaa ajallaan” ja sitten hän sanoo, että hän ”toimittaa heille oikeuden pian”.
Useimmat meistä tulkitsevat tämän Raamatunkohdan väärin. Jeesus ei puhu rukousvastauksen viipymisestä pitkänä aikana, ei ollenkaan! Hän sanoo, että Jumala haluaa vastata pian. Hänellä on kuitenkin näköpiirissään jotakin, mikä vaatii häneltä kärsivällisyyttä. Hän sanoo: ”Minä jätän asian, jonka näen sinun sydämessäsi, olemaan siksi, kunnes olet valmis ottamaan vastaan vastauksen”.
Kun katson taaksepäin joitakin asioita, joita olen rukoillut lakkaamatta, näen, että Herra sanoo: ” Minä pidän tätä pyyntöä sinun edessäsi peilinä. Sen kautta tulen näyttämään sinulle, mitä sinulla on syvällä sydämessäsi.”
Olen nähnyt epäilyä… pelkoa… epäuskoa… asioita, jotka ovat panneet minut heittäytymään Jeesuksen jalkojen juureen ja huutamaan: Voi, Herra, ei minua enää kiinnosta vastaukset. Haluan vain päästä eroon tästä hengestä. En halua epäillä sinua.
Uskon vaikein kohta on viimeinen tunti. Kun näyttää siltä, ettei Jumala halua vastata, lannistumme ja käännymme muualle. Ajattelemme antautuvamme Jumalan huolenpitoon, jättäytyvämme ainoastaan hänen kaikkivaltiaaseen tahtoonsa. Me sanomme: ”Et sinä tainnut sittenkään haluta sitä”.
Ei! Ei Jumala sitä tarkoittanut. Kun rukoilet Jumalan ilmeisen tahdon tapahtumista - esimerkiksi perheen pelastumista, sinulla on oikeus pitää kiinni eikä koskaan päästää irti Jeesuksen lupauksista.
Jeesus kertoi meille vertauksen siitä, että hän haluaa meidän olevan päämäärätietoisia eikä antavan periksi. Vertauksessa ahdistunut leski käy jatkuvasti tuomarin luona pyytämässä asialleen oikeutta (ks. Luuk.18:2-8). Tuomari lopulta heltyy naisen pyyntöön, koska hän halusaa päästä kuulemasta jatkuvaa anomista. ”Niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni’ "(Luuk.18:5).
Jeesus lisäsi: ”Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian"( Luuk. 18:7-8).
Sanot: Eikö Jeesuksen vertaus ole ristiriitainen? Ensin hän sanoo, että Jumala ”vastaa ajallaan” ja sitten hän sanoo, että hän ”toimittaa heille oikeuden pian”.
Useimmat meistä tulkitsevat tämän Raamatunkohdan väärin. Jeesus ei puhu rukousvastauksen viipymisestä pitkänä aikana, ei ollenkaan! Hän sanoo, että Jumala haluaa vastata pian. Hänellä on kuitenkin näköpiirissään jotakin, mikä vaatii häneltä kärsivällisyyttä. Hän sanoo: ”Minä jätän asian, jonka näen sinun sydämessäsi, olemaan siksi, kunnes olet valmis ottamaan vastaan vastauksen”.
Kun katson taaksepäin joitakin asioita, joita olen rukoillut lakkaamatta, näen, että Herra sanoo: ” Minä pidän tätä pyyntöä sinun edessäsi peilinä. Sen kautta tulen näyttämään sinulle, mitä sinulla on syvällä sydämessäsi.”
Olen nähnyt epäilyä… pelkoa… epäuskoa… asioita, jotka ovat panneet minut heittäytymään Jeesuksen jalkojen juureen ja huutamaan: Voi, Herra, ei minua enää kiinnosta vastaukset. Haluan vain päästä eroon tästä hengestä. En halua epäillä sinua.
Uskon vaikein kohta on viimeinen tunti. Kun näyttää siltä, ettei Jumala halua vastata, lannistumme ja käännymme muualle. Ajattelemme antautuvamme Jumalan huolenpitoon, jättäytyvämme ainoastaan hänen kaikkivaltiaaseen tahtoonsa. Me sanomme: ”Et sinä tainnut sittenkään haluta sitä”.
Ei! Ei Jumala sitä tarkoittanut. Kun rukoilet Jumalan ilmeisen tahdon tapahtumista - esimerkiksi perheen pelastumista, sinulla on oikeus pitää kiinni eikä koskaan päästää irti Jeesuksen lupauksista.